maailma olisi miljoonasti parempi paikka, jos kaikilla olisi oma pieni haamu.
oma pieni haamu, joka nukkuu korvan päällä ja saa kesken yötä hellyydenpuuskia, joita osoittaa leipomalla kynsillään poskea ja nuolemalla korvanlehteä. aamulla haamu herättää hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa puremalla nenästä ja kokeilemalla, miten pitkälle hänen oma nokkansa sinä päivänä korvakäytävään ylettääkään.
aamutoimia haamu seuraa istuen pesualtaassaa ja hypellen kättä vasten ainakin tarkkuutta vaativissa toimenpiteissä (laskettakoon näihin esimerkiksi ripsivärin levitys). käydessäni suihkussa haamu joko protestoi äänekkäästi tai yrittää hypnotisoida suihkun tuijotuksellaan. suihkuverhon takana on haamun mielestä toinen maailma, joka on hurjan pelottava.
joskus haamu on myös hypännyt vessanpönttöön, ja kastuneena juossut pikapikaa takaisin sänkyyn. märkänä on hyvä nukkua tyynyllä, tiedättehän.
ilman haamuja ei kengästä löydy avaimia, kuulokkeita ei säry parin kuukausivauhtia (okei, parhaimmillaan kahden parin viikkovauhtia... älkää muistuttako), eikä ainakaan sukasta löydy spagettia. eikä sukkaa löydy tiskialtaasta. eikä tapahdu mitään muutakaan mielenkiintoista.
kotiintullessa ei voi olla mitään parempaa kuin marmattava vastaantulija. "sinäkö se olet", haamu kysyy, "en usko! miten sinä julmuri taas hylkäsit minut päiväksi!!". kotiutuessa on mukava löytää kaikki irtaimisto lattialta ja vessapaperirulla rullattuna luonnollisempaan olomuotoonsa. haamu on asialla, huomataan. muita huoneistossa ei olekaan.
koneelle mentäessä haamu nukkuu joko sylissäni, jaloissa pureskellen varpaitani, tai leikkien hiirimattoa ilman hiirtä.
haamun akilleenkantapää on häntä.
haamu. <3 onneksi tuommoista ei ole toista. :)