IRC-Galleria

Mua alkaa pyörryttää
Kun sut jälleen nään
Koitan puhuu, mut alan änkyttää
Mua hävettää
En saa henkeä
En oo sulle tarpeeksi hyvä

Mä katson vieläkin seinään
Vaikken siinä mitään nää
Mieleni on tyhjillään
Sun vuoksesi teen mitä vaan
Juostas pakoon pahaa maailmaa
Sä olet mulle unelmaa

Kun sä hymyilet
Silmissäin sumenee
Suu auki katson kun sä meet
Jaksan huomisen
Kun sua ajattelen
Tiedän että nään sut uudelleen

Oon onnellinen sun kaa
Uskothan etten haluu ketään muuta?
Mun pitäs kai rauhottuu
mutta kun en haluu

Mistä on kiltit tytöt tehty?
Liejusta muovattu lähde ehtyy
Kivistä helvetin leveiltä teiltä
Siivet revitty enkeleiltä

Vaikka rakastaa se ei välttämättä riitä
Poika ja tyttö ei se auttanu ees niitä
Se ei välttämättä riitä
Ei se auttanu ees niitä

Toisen mahdollisuuden jos poika saisi
Nii ihan varmasti tapansa parantaisi
Poika teki väärin ja katuu enemmän
Ku voi uskookkaan, ei päästä menemään
Ku liian paljon yhdessä he ovat kokeneet
Ilman toisiansa eivät pärjää sen jo todenneet
Poika sanoo "ku sitä lämpöö en mä pysty tunteen ilman sua
Kylmyys ja suru yksinäisyydessä piinaa mua"
Liian helposti päästivät irti
Nyt tytölläki herää kysymys et miksi?
Ku jos tyttö oli maas ni poika kuunteli
Lohdutti, piti kädest kii ja tätä suuteli
Kaikki oli täydellist mut mikä meni pieleen
Ei tyttö enää halunukkaa tulla pojan viereen
Poika viilteli, veti lääkeit masennukseen
Ja toivo pääsevän ees tytön kanssa haave uneen

Poika törmäs tyttöön sattumalta vuoden jälkeen
Kysy "miten menee", samal peitti ranteest viilto jäljet
Tyttö vastas "hyvin", vaikka todellisuudes valehteli
Poika oli pala joka puuttu tytön palapelist
Sit poika empi mutta uskals pyytää kahville
Kuulumiset vaihtu, mutta minkä pystyy tahdille
Joka kulkee lujaa, nyt taas käsi kädes kulkivat
Kylki kyljes iltasin samaan aikaan silmät sulkivat
Ja hetken päästä poika pyys tyttöö kihloihin
Tyttö suostu mutta hetken vaan iloitsi
Ku ei kauaakaa nii poika oli baarissa
Halas jotai tyttöö ja sit taas oltiin haavissa
Tyttö kuuli jostain ja hajos kokonaan
Poika etti tyttöö mut löys sormuksen kotoaan
Ja lappu vieres jossa luki että "hyvästi"
Poika myöhästy, tyttö sillalt hyppäsi

Anteeksi en koskaan suostu antamaan.
En sua päin katsokkaan.
En haluu susta koskaan kuullakkaan.
Vihaan sun kuvaa, sua ei enää oo!

Tarpeeksi hyvä oli tarpeeksi hyvää minulle
niin kuin sen pitäisikin aina olla
Särjit sydämeni kun se oli heikko
Luulen, ettei sinua oltukaan tarkoitettu minulle

Minulla oli unelma, jonka rikoit kierolla tavallasi
Yhä jättämässä minut? Ihan rauhassa, mutta mene pois
Älä vilkuta sitä valoa enää, kulta...

Vuodenajat vaihtuvat
Olin kesä sydämellesi
Talvi houkutteli sinut pois useammin kuin yhden kerran
Nyt tiedän: olen vapaa

En ollut lähimainkaan valmis, kun se kaikki päättyi
Joten toivoin meidän voivan löytää uuden päivän, en voi elää ilman sinua

Annoit minulle mahdollisuuden, aikaa ja jälleen turhaan
Tunteistani sinua kohtaan, jokaisesta kyyneleesä, jokaisestä hymystä, maksettu täysi hinta
Hajotin ketjun, mutten voi enää kestää kipua

Minun on vaikea rakastaa itseäni nyt
Odotin, vihasin, syytin siitä kaikesta sinua

Minun oli oltava vahva, mutta silti olin aina liian heikko
Joten voin jälleen vain syyttää itseäni tästä tilasta, jossa olemme
Otan mitä sinulla on minulle annettavana nyt, jos ei ole liian myöhäistä
Muutuitko? Niin minäkin. Rakkaus voi kasvaa viimeisestä jyvästä

Tarvitsen sinua... vähemmän ja vähemmän
Jokainen päivä ruokkii tätä moraalista rappiota
Silti rakastan sinua yhä enemmän

Annan periksi ja käännän toisen poskeni
Muodostit sanat, joita et ole valmis sanomaan
Pelkäät minua nyt, vaikkei minulla koskaan ollut aavistustakaan,
Että minusta oli tullut niin paljon sinua vahvempi

Otan mitä sinulla on minulle annettavana nyt, jollei ole liian myöhäistä
Jos haluat, minä lähden; en myöhästy enää viimeisestä junasta

Minun on vaikea rakastaa kasvojasi juuri nyt
Odotan, vihaan, tarvitsen, itseäni

Tarvitsen sinua... yhä vähemmän
Jokainen päivä kuljettaa meiät kauemmaksi
Siitä hetkestä

Minun on vaikea vihata itseäni nyt
Viimein ymmärrän itseäni
Eräänä päivänä meillä on uusi minä ja sinä
Mutta ensin minun on opittava rakastamaan myös itseän

Lainaat hetken, petät oman taivaasi
Pimeys tihenee, hengittäminen käy vaikeammaksi
Tasapaino on menetetty, jotkut ottavat enemmän kuin mitä antavat takaisin
Asenne, tietämättömyys, osoittautuivat tappaviksi

Sen pienen kipinän vuoksi, joka näytti tietä,
Myrkytit ilman, sinun olisi pitänyt pysyä poissa, täten
Toivoit olevasi yksi meistä, seuraavasi polkua
Ota tarjottu aika, älä heitä sitä hukkaan

Irvikuva, ei oikeudenkäynti, vastaaja on syyllinen
Ja me olemme tuomareita ja tuomio on valamiehistö
Maksaaksemme anteeksiannosta hiljaisella tyytyväisyydellä
Seiso rivissä meidän muiden kanssa

Emme voi kantaa sinua pitemmälle tänään
Kuulemme mitä et sano, siispä autamme... kaikin tavoin
Sinun on opittava itkemään ilman pimeyttä
Kohtaa harmiton kipu kuten muutkin


Tunnet maailman pettäneen sinut
Jotenkin, emme huomaa sitä
On siedettävä talven polttamaa
Voit vain odottaa, josko se häipyy ajan myötä

Salassapito, hiljaisuus, petoksen haju
Pimeyden hehku, toit päivänvalon
Parannus ei sinua tapa, ei ole sellaista armoa
Luonnonlait ovat reiluja ja julmia

Emme voi odottaa sinua, epävarmuudessa, ainiaan
Älä saa meitä kävelemään pois, lauma pysyy yhdessä
Pelko olisi oikeutettua. Kohta se saapuu
Asiat, joita teet, saastuttavat meidät myös



Missä on luottamuksesi. missä sydämesi, missä sielusi?
Kuka on ystäväsi? Kuka on kanssasi lopun koittaessa?

Ketä kutsut ystäväksi?
Olisiko aika aloittaa valittelu?

Monet asiat muuttuvat
Ja uudelleenjärjestäytyvät
Minun on sanottava, että näin sen saapuvan
Siltikään en tehnyt mitään
Pimeimpinä aikoina
B.O.B on ansainnut oikeuden nimeensä

Kaikki eivät jakaneet ajatusta antaa sinulle mahdollisuus
Pettää meidät jälleen, purra irti
Käsi, joka ruokkii

Lasken yksi, kaksi... näetkö?
Todennäköisyydet uhmaavat painovoimaa

Jatkamme kulkuamme, ruokimme pentua
Olet liian varma ja huoleton lopettaaksesi
Sinulla ei ollut sääntöjä, se on tuleva muuttumaan
Tai juokset ainiaan yksinäsi

Muttet koskaan aio, pieni luonnonlapsi
Sinulla on iho, harmaa takki, he vihaavat
Ei, et voi piiloutua hehkuvien silmiesi taakse
Kannat merkkiä, eikä se häivy

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
Kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta mä oon väkivaltaa
Mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy
Suru sammuu tai himmentyy
Mä luulin että kipu häipyy
Menee kadoksiin
Mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän
Joo, mä luulin että sinä ja hän
Jäätte unohduksiin
Mut se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin
Se ei olekaan niin

My old heart, little harder again
Once the light goes out, everything ends
It is time...
Ready to cause a scene, ready to make the sacrifice
Ready to play the note, ready to end the final show
The only thing I know