Ikkunat huurussa sotkuiset vaatteet päällä
Joka päivä talsii poika vaan heikolla jäällä
Alamanakka ainoo joka päivät eritteli
Masennuksen maanantai on pojan ainoo veriveli
Elämä potkii tänään taas kohti päätä
Pieni poika miettii mikä taas johti tähän
Miten ykskaks meni elämänsä lasi palasiksi
Kanssa tähtien poika pieni tääl itkee
Tarviis vaan läheistä ja kättä auttavaa
Ei elämää voi ymmärtää kantapään kauttakaan
Yksin hiljaa ikkunasta tuijottaa aurinkoo
Toteaa miksei elämä hänelle kaunis oo
Miks mustapilviverho peittää aina mielen
Miten suures maailmas voi kasvaa yksin pojast mieheks
tuntuu et oot nyt viel mielestäs syvällä pohjalla
miten voi tuntuu ku on elämä muuten mallillaa
luulet tietäväs et alkoholi sua aina auttaa
mut eih.. (Niin mäki joskus luulin)
Mä luulin että alkoholi pyyhkis huolet
Eikä enää tarvis yksin nyyhkii vuotees
Se korjais sieluni sekä pahan mielen
Mut syvemmälle maahan veikin tän miehen pienen
Tajunnut elämän haurautta mä silloin vissiin en
Tein kaiken väärinpäin ja vaan väärällä tavalla
Ja niistä virheist haavoi sain joita ei mikään paranna