IRC-Galleria

En halua säälipisteitä, on vaan pakko huutaa jonnekin surua ja vitutusta!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos vanhat merkit pitävät lähellekään paikkansa, näillä näkymin vietän 25. syntymäpäiväni täysin yksin. No ok, en täysin yksin, onhan minulla kaunis lapseni seurana, mutta silleen aikuisten yksin. Ns. ystävät ei pääse, koska sunnuntaisin "kaikilla" on niin hirvee krapula ettei pysty liikkumaan, mä oon kotona jumissa vauvan kanssa ja muut ketkä "välittää" ei välitä tai on liian kiireisiä tai liian kaukana.

Itsekästäitsekästäitsekästä TIEDÄN!! Mutta jos 364 päivää vuodesta ajattelen ensin muita niin saisinko edes sinä yhtenä päivänä ajatella itseäni ja odottaa, että muutkin ottavat minut huomioon?!!!

Suhtaudun ehkä vähän liian tunteellisesti tiettyihin juhlapäiviin, mut näin on ollut aina ja ihmisten ketkä mut tuntee pitäis tietää se. Ja hei kaksviis!!!:)

Lähtisin pois jos voisin, käytännön kysymykset vaan ottaa vastaan, eli tietyt lääkäri ja neuvola-ajat pitävät minut tiiviisti täällä. Kaikki hommat on muutenkin kesken, enpä paljon kerkee olla koneella istumassa hoitamassa oikeita asioita kun lähes kaikki aika menee vauveliin. Ja sen vähän ajan minkä voisin käyttää oikein, käytän tähän surusteluun. Itseinhotus maximus.

Vattu ku vois riipasta kännit...

Taas tuli suoriteltua viime viikolla, löysin lisää ihania uusia reittejä mitä posottaa vaunujen kanssa kivassa syysauringossa :)

009 lenkki 90min
010 pilates 30min
011 lenkki 60min
012 pilates 30min
013 jumppa 30min

Mietin josko lähteä äidin luokse vähän hermolomalle...
+ hyvä ruoka
+ hyvä seura
+ loistavat ulkoilumahdollisuudet
+ rentouttava ilmapiiri
+ lisää käsipareja pitämään Miksusta huolta (sori moyh, taitaa olla beibillä sama lempinimi kun sulla :) )

- liian hyvä ruoka -> tulee syötyä liikaa, farkku-unelmaan tulee taas takapakkia :)

Oli jokseenkin ihmeellinen viikko, tuli syötyä ja nukuttua vähän miten sattuu, ja tuntu ettei ole mitään saanut aikaiseksi, mutta näköjään noita suorituksia tuli kuitenkin kerättyä ihan hyvin :) Eli:

004 Pilates 30 min
005 Kävely vaunuillen 45 min
006 Kävely vaunuillen 60 min
007 Pilates 30 min + jumppa 30 min
008 Jumppa+pilates yht. 45 min

Reidet ja peppu on tosta jumpasta semmosessa jumissa et ei oo pitkään aikaan ollu :) Tuntuu hyvältä!!!

Tän viikon suoritukset siis...

1. Kävely (n.1h)
2. Pilates (30min)
3. Kävely (n.1h)

Ihan kiva fiilis, toivottavasti intoa riittää jatkossakin. :)

Työkaverit on huippuja! panda on haastanut itsensä liikkumaan! Ajattelinpa nyt siis haastaa myös itseni - ja jos on muita mukana niin tunnen olevani mukana maailman menossa myös itse paremmin kun voi lukea muitten onnistumisista :)

Olen liikkunut koko elämäni, mikä ei tosin viime vuosien habituksesta ole ehkä oikein näkynyt :). Lapsena/nuorena voimistelin ja tanssin. Treenejä oli 3-6x viikossa. Lukiossa harrastin kilpa-aerobiciä, silloin treenasin koviten mitä elämässäni olen koskaan treenannut ja hyvältä tuntui: 6-12x viikossa + yhden vuoden aikana "omaksi iloksi" joukkuevoimisteluharkat päälle 3x viikossa.

Sitten kroppa sanoi kaput. Selkä meni rikki ja on ollut vaivoina siitä asti. Kilpailemisen jouduin siis lopettamaan mutta ohjaamista ja jumpilla käyntiä jatkoin, ohjausta aerobic+spinning+pilates n. 3-4x viikossa + omat käynnit päälle kun jaksoi.

Vuodet ja musiikkiin liittyvät "harrastukset" kuitenkin houkuttelivat minut pikkuhiljaa pois tästä rytmistä, krapulassa kun ei saa urheilla :). Muutokset elämässä, kuten ero ja uudet kaverit, vetivät minut mukaansa, eikä yhteisiin harrastuksiin enää liittynyt urheilu ja terveet elämäntavat.

Muutto Helsinkiin jatkoi näitä "sumuisia vuosia". Meno oli välillä jo sellaista, että itsekin huolestuin, mutta en jaksanut kuitenkaan tehdä asialle mitään. Nyt näen uuden työn osittaen vetäneen minut takaisin "normaaliin" rytmiin, tosin vuosien hulluttelu ja oman kroppansa laiminlyöminen olivat vaatineet veronsa, olin koko ajan sairaana.

Sitten tulin raskaaksi. Hulluttelu saisi nyt lopullisesti jäädä, olihan iso elämänmuutos edessä. En voi kuitenkaan sanoa nauttineeni raskausajasta, olin edelleen koko ajan kipeä ja sellaisessa henkisessä hullunmyllyssä ja kieputuksessa, että epäilin selviäisinkö siitä ollenkaan. Stressitasojen ollessa huipussaan, olin jo huolissan tulevan lapseni terveyden puolesta, itselläni nyt ei ollut enää väliä. Kuitenkin tästä huolimatta saimme 15.7. terveen tytön, mistä kiitän jotain korkeampaa voimaa ja silkkaa onnea :).

Pari viikkoa synnytyksen jälkeen aloitin hiljalleen taas pilateksen. Tsemppiä antoi kätilön sairaalassa sanoma lause "Sulla on niin kovat vatsalihakset, että ei meinaa tuntea kohtua." Anteeksi mitä?!?! :D Ei ilmeisesti kaikesta huolimatta tarvitsisi aloittaa ihan tyhjästä. Aloitin siis hiljalleen tekemään n. 20 min pilatestreeniä joka toinen päivä. Myöhemmin hairahdin tilaamaan tv-shopista Windsor Pilates dvd:n jonka mukana tuli Windsor Pilates Circle. IHAN HUIPPU JUTTU!!!!! Vauvani ensimmäisiin sanoihin saattaakin tästä johtuen lukeutua sanat "squeeze that tushy!".

Nykyisin olen tehnyt pilatesta 4-5x viikossa 20-50min kerralla. Lisäksi kävelen vaunujen kanssa melkein joka päivä 15-90min kerralla. Ja illatkin menee kotona ympyrää monta tuntia steppaillen kun pikkuneiti ei malta olla muuta kun sylissä ja liikkeessä :) Päätin kuitenkin laskea "suorituksiksi" noi pilatekset ja pitemmät kävelyt. Syömiseen koitan myös alkaa kiinnittämään enemmän huomiota, se tuntuu nyt enemmän haasteelta kun liikkuminen koska sipsit ja suklaa on vaan niiiiin *mums* :)

Haaveenani olisikin jossain vaiheessa mahtua joihinkin kivoihin farkkuihin, jotka vielä näyttäis hyvältä päällä!!! Jos en ihan töihin paluuseen vielä ehdi, niin viimestään tytön 1-v synttäreihin! Jälkitarkastuksessa viikko sitten paino oli tippunut kyllä jo alle just ennen raskautta lukeman, eli toivoa on :)

Eli mukaan vaan, tästä se lähtee!!!


SATA

Onko siihen olemassa joku juttu, millä pulloharjan saa vedettyä pullosta ilman että kaikki vaatteet ja naama ja paita ja silmä kastuu pärskeistä?!

nim. kuuraa tuttipulloja

Silloin, kun ihminen on yksin, hän on yksin itsensä kanssa ja se voi olla ihan kivaa.

Jos on yksin porukassa, sekin voi olla kivaa, voi tarkkailla tilannetta ja tehdä huomioita ja kirjottaa siitä vaikka sitten blogiin ( ;) ).

Joskus ihminen voi olla myös todella yksin vaikka olisi jonkun toisen ihmisen kanssa. Silloin yksinäisyys voi olla todella raskasta, raastavaa. Tekisi mieli huutaa vaikka tuskin toinen edes silloin kuulisi. Tulee pieni, hyvin pieni ja mitätön olo, niinkuin omalla olemassaololla ei olisi mitään merkitystä.

Sitten tajuaa, että on olemassa joku kolmas, täysin riippumaton henkilö, joka on riippuvainen sinun olemassaolostasi. Sinun on pidettävä huoli, ettei tämä henkilö ole yksin. Tämä henkilö ei kuitenkaan voi välttämättä antaa sinulle sitä sosiaalista turvaa, josta tietäisit, ettet ole yksin. Olet siis yksin pitämässä huolta siitä ettei joku ole yksin vaikka se toinen ei tajua miten yksin sinä olet.

Joten jos tiedät jonkun ihmisen, jonka tiedät/epäilet olevan yksin, missä muodossa tahansa, soita, lähetä viesti, halaa, kerro vitsi, kutsu teelle, lähetä kommentti galtsussa, mitä vaan, mistä tälle mahdollisesti yksinäiselle ihmiselle tulisi hyvä mieli ja välitetty olo. Vaikka nyt heti. :)

..nii ja tajusin vasta tänään et se Roryn ihana poikaystävä on se ihana Supernaturalin Sam&Dean SAM mut nuorena, ja et sen roolinimi on Gilmoressa Dean!!!!
.
.
.
(que?...saikkaa...)

Ollaan jääty Timpan kans jumiin Miami Viceen. Elvis on hieno.

Vauvan kans ekat 2 viikkoa meni katellessa Supernaturalia, Heroesia ja loppuja Täykkäreitä, nyt alko Vicen ohella Gilmoret, Twin Peaksit ja Lostit. (IIISO Thnx Saaaaaaka&MrKotiinkuljetus)

Oon koukussa. En ehdi blogaa.

Bye. Out.

hohoooo