IRC-Galleria

kauan on siitä, kun viiimeks sut näin
sillon kun lähdit, yksin mä jäin
silti en voi sua unohtaa
ymmärrän sen, sut toinen omistaa

ovellani kun, sun seisovan nään
pyydänkö jäämään, vai lähtemään
katsoin sinuun ja näen taas sen
katse tuo on, kaipauksen
katsoin sinuun ja näen taas sen
katse tuo on, kaipauksen

ikävääni en, mä näyttää vois
satuttaa et saa, mua milloinkaan
ikävääni en, mä näyttää vois
jos vain unohtaa, nyt kaiken saan

luon viimeisen katseen ja sanon näkemiin
silmäsi nuo, jäi vain kyyneliin
miksi tämän kohtalon mä sain
tiedän sua jään, nyt kaipaamaan
miksi tämän kohtalon mä sain
tiedän sua jään, nyt kaipaamaan

ikävääni en, mä näyttää vois
satuttaa et saa, mua milloinkaan
ikävääni en, mä näyttää vois
jos vain unohtaa, nyt kaiken saan

kai huomaat sen, sua seuraan hullun lailla
miks vielä siis, oon seuraasi mä vailla
huudan rappukäytäviin, kaipaan sua mä niin

ei ilman sua, mua ole olemassa
vain harhailen, kuin jossain
kuljen synkkään kortteliin
kaipaan sua mä niin

tää uneton mies, kerran luonasi olla saa kenties
vierees nukkua saan
kunnes aika on, unettoman
jatkaa aamulla taivaltaan
tää uneton mies, jatkaa vain taivaltaan

mun askeleet, nyt katuun käyvän kuulet
ei vaienneet, ne vaikka niin sä luulet
kuljen synkkään kortteliin, kaipaan sua mä niin

tää uneton mies, kerran luonasi olla saa kenties
vierees nukkua saan
kunnes aika on, unettoman
jatkaa aamulla taivaltaan
tää uneton mies, jatkaa vain taivaltaan...

sinä menit, oven suljit, eiliseen
mitä minä, tehdä voisin, tätä jaksa en
minä pyydän, etkö voisi, unohtaa
otetaan taas, sama polku ja sitä kuljetaan

sydämessäin, tuli palaa, luokses takaisin
pääse en kai, minä koskaan niihin tunteisiin
sinä tiedät, minä tiedän, salainen
on tiemme luokse, rakkauden

kuinka tämän pystyisin kertomaan
sydämellä anteeksi laulamaan
sanoillani sielusi nauramaan
saanhan jäädä viereesi nukkumaan

minä aina, talven jälkeen, muistelen
väkisinkin, ajattelen, kesää rakkauden
minä pyydän, etkö voisi, unohtaa
otetaan taas, sama polku ja sitä kuljetaan

kuinka tämän pystyisin kertomaan
sydämellä anteeksi, laulamaan
sanoillani sielusi nauramaan
saanhan jäädä viereesi, nukkumaan

Olet tunteidesi kanssa tyhjän päällä.
Kuuntele, mitä ystävälläsi on sanottavanaan.
Älä nyt vaadi täydellisyyttä itseltäsi, vaan opi kompuroinnin kautta.

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaani, iskee veistä, antaa selkään
toivot etten menisi kun siivet kantaa
vaan jäisin vielä luoksesi sun kotiluolaan
aamulla vaan uskoa koetellaan

nyt sä tahdot tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereesi jään

toista yötä vuokseni valvot, harsotat mun haavat
olen hädin tuskin tajuissani, yksin huolta kannat
pohdit itseksesi ja oot epävarma
ei laukku pysy pakattuna sattumalta
kuinka tän käy, lennänkö luotasi pois

nyt sä tahdot tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereesi jään

pakatut laukut oven vieressä, kuinka tän käy?
ootko vain vieras mun elämässä, kuinka meidän käy?

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään

on niin peloissaan
silmät auki oottaa unta vaan saapumaan
ei aikuistumaan suostu millään
tyytyy pakenemaan, taas humaltumaan

ota minut mukaan sun kanssassi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti

ja nyt mennään, rakastellaan matkalla viimeisen kerran
ja nyt mennään, vierekkäiset paikat taivaasta

on niin suruissaan, särkee paikat
alkaa vapisemaan, murtumaan
ei voi pelastaa, hetket milloin mieltä musertuvaa
ois saanut rauhoittumaan meni jo

sylissäsi uskallan tunnustaa
ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan
puolet minusta on muualla

tästä se lähtee...olleloja ihan hunalassa eilenki..mut ihan vähän vaan...

Sinusta taas unta mä näin, siinä sä rakastit mua, sä olit niin uskollinen, enkä mä pettänyt sua
Itkenyt en ikävästäin, pelkästä onnesta vain. Sylissä yön, omasi sun, todella olla sain.

Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää, aina aamu yksinäinen, minut siitä herättää.
Jos se voisi olla totta, nyt mä kuolen ikävään. Sua päivisin mä muistan, siitä yöllä unta nään.

Pimeää on ympärilläin, voi, kuinka kaipaan mä su! Miksi mä taas, heräsin näin, juuru kun rakastit mua? Tietäisit vain, paljonko nyt merkitset sydämessäin. Siitä mä taas nukkuessain, ihanaa unta näin!

Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää, aina aamu yksinäinen, minut siitä herättää.
Jos se voisi olla totta, nyt mä kuolen ikävään. Sua päivisin mä muistan, siitä yöllä unta nään.

ehkä levisin jo! ihan hassu olo....tuntuu ihan ku ois jotenki onnellinen???ha?mitä se on? varmaa vikan kerran levinny nyt...eihän sellasta voi enää ollenska ollakaan....ehkä nukun! siinä ois selitys, miks tuntuu ekan kerran puoleen vuoteen ihan hyvältä, jopa tosiaan "onnelliselta"....vittu miten outoo!!!

Kummallista mutta kivaa...ekaa kertaa en ees muista miten pitkään aikaan pystyin nukkumaan ihan aika hyvin ja ihan ilman alkkomahoolia...kiitos sille kelle se kuuluu! =) taisin jo aamulla ehkä kiittää...tähän olotilaan osuvimmat menee näin

Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi, ole hiljaa. Sulje silmäsi. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi.

Tunnen.

no jesh.....ai mitkä vitun koulutehtävät?!??!?!!!ei jaksais..