IRC-Galleria

...erinäiset lähiaikoina tapahtuneet asiat pakottavat minut kirjoittamaan tämän...


Elämä on liian lyhyt hukattavaksi turhaan jauhamiseen.
Aina pitäisi sanoa, kuinka tärkeä toinen on. Aina kun se vielä on mahdollista.
Ei huomenna, ei ensi viikolla. Joskus se vaan voi olla liian myöhäistä.
Joskus jää vain niin paljon sanomatta. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
Se on vain karu totuus tästä kylmästä maailmasta.
Elämä on liian arvaamatonta. Voit vain odottaa parasta, mutta varautua pahimpaan.
Elämä on vain iso peli, ilman sääntökirjaa. Ilman onnellista loppua.
Se on testi josta ei selviä hengissä yksi ainutkaan.


Turha on esittää jotain muuta, turha on olla kova ja sanoa, ettei tarvitse ketään.
Jokainen tarvitsee jonkun. Kaikki tarvitsevat turvaa ja rakkautta lähelleen.
Kellään ei ole mukava olla yksin.


Haluaisin, että sinäkin sen ymmärtäisit, ennenkuin on liian myöhäistä.


*Huokaus* Elämä tosiaan on liian lyhyt hukattavaksi.

Monet ihmiset elävät syyttäen asioista itseään tai toisia.
Katkeruus ja kyynisyys valtaavat sellaisen ihmisen maailman.
Me häpeämme asioita, joita meidän ei tulisi hävetä.
Tuntuu siltä, että nämä tunteet ovat yhteiskunnan kasvava trendi,
joka johtaa äärimmäisyyksiin kuten itsemurhiin, kouluampumisiin tai masennuslääkkeisiin.

Elämä on kaunis asia. Tunteet, hetket ja ajatukset tekevät meistä etuoikeutettuja,
koska meillä on mahdollisuus niihin. Siitä meidän tulisi olla onnellisia.
Kaikkien vastoinkäymisten ja negatiivisten tunteiden keskellä pitää yrittää,
mennä eteenpäin, nousta ylös kun lyödään maahan.


Kuinka kauan ihmisen tarvitsee maksaa menneisyyden teoistaan?
Milloin voi antaa itselleen anteeksi ja vapautua? Vai voiko milloinkaan?
Ja pitääkö maksaa myös muista kuin omista teoistaan?

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka voi lannistaa.
Ja niitä joita ei voi. Ei koskaan.

Oon luullu et oon tietäny milt tuntuu kun mua sattuu.
luullu et mun sydän voi suruun pakahtuu.
oon luullu tietäväni miltä tuntuu viha,
kun se valtaa mun sielun ja mun veren ja mun lihan.
oon luullu tietäväni miltä tuntuu suru.
nyt tajuun etten ole tienny mistä puhun.
kun suruu ei tuu näyttään sanat, ei eleet,
oikeen surun näyttää vasta silmäkulmas kyyneleet.
nyt oon kokenut sen surun ja se otti koville niin.
mursi mut täysin, vajosin mä maahan polvilleni.
ei hyvii ajatuksii jotka päähän huolisin.
ekaa kertaa elämäs yks hailee vaikka kuolisin.
nyt oon kokenut sen ärtymyksen ja sen vihan.
tuntu silt kun koko vitun maailma ois mun takapiha.
jossa kaikki vaan kulkee ilman lupii ilman mitään.
tiiä halusinko itkee verta vai vuodattaa sitä.


Mä luulin ettet välitä ja jos et välitä,
niin kaikki meidän välilt tulee vähitellen häviään.
ne tunteet on aitoja joten tiedän mistä puhun.
et voi koskaan ymmärtää miten ne vaikuttivat muhun.
niit ei voi ees ilmaista, ei sanoin kertoa.
ei oo vertauskuvii kun ei mikään vedä vertoa.
en oo ees ihminen sielt heikoimmasta päästä.
mut oon kohdannu voittajani, toivon että sen näät sä.
sä oot mulle tärkee, sä tuot sisällön mun elämään.
ja sitä kautta sä oot ainoo joka pystyy mut selättään.

Joten mihin on tultu, mihin on päädytty.
mitä on koettu, miltä on säästytty.
on tultu siihen pisteeseen, siihen risteykseen.
jossa voidaan kumpikin valita itsekseen.
mitä asetetaan tälle puhtaalle pöydälle.
miltä siltä etsimme, ja mitä löydämme.
voin sanoo et oon tullu tästä vahvemmaksi,
mut en kestä jos tää vielä menee tästä pahemmaksi.

~~~~~~~~~~
Olen kuullut sanottavan, että hyvät ystävät ovat ikuisia
Ja heidän rakkaus säilyy, vaikka kaikki muu vietäisiin sulta pois.

Mutta voin vain taas todeta, että tuo kaikki on pelkkää kaunista valhetta.
~~~~~~~~~~

Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaikka on sydän, silmät täynnä kyyneleitä..

--

Nuku pikkuinen rauhassa, ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä, koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

--

Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.

vähän niinku meinas käydä silleen viime yönä :/
oli ihan liian lähellä.

Kaikki kaunis katoaa.

"Alkoholi on ihmiskunnan pahimpia vitsauksia.
Se rikkoo perheet, aiheuttaa kuolemia ja häiriöitä yhteisöissä
sekä kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Alkoholi ei tee hyvää"

Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi.

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin juosta kanssasi.

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään, soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.

Mutta jos jonain päivänä soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.

Jos joskus ajattelin olevani parempi kuin sinä, anna anteeksi.

Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen, olen aina täällä sinulle.

Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.

Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan?

Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi
tai antamaan sinulle isoa halausta?

Entä jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja
pidän sinusta? Jos huomista ei koskaan tulisikaan?

Yrittäisit ymmärtää, on ihmiset luotu erehtymään, virheitä tekemään.
Ja mä myönnän virheeni sen, sua taas ajatellen, pistän silmät kii, ajaudun menneisiin.
Muistan ku pidit mua kädestä kii, oltiin sillon molemmat onnellisii..