IRC-Galleria

Joskus kelailen sitä, että mitä se onni oikeestaan on. Joskus tuli tehtyä asiasta liiankin suuria määritelmiä ja vaatimuksia. Piti saada huomiota, onnistumisia ja olla pramea. Kuulostaa kivitalolta tai supermarketilta. Lähinnä siksi yleinen määrittely on äärimmäisen typerää, koska asiana onni on hyvin yksilöllinen. Lehdissäkin näkee joskus otsikkoja "Näin tulet onnelliseksi". Miten helevetissä ne tietää mun onnesta? Onko meillä käynyt vakooja? Joskus tästä sanasta puhutaan yleellisellä tasolla, mutta itse olen huomannut, että onni on itselleni sitä, että on sinut kaikkien asioiden kanssa. Jos tulee onnea tai surua, silloin iloitaan tai surraan, mutta niin, että ukko ei väsy ja pää pysyy mukana. Asiat pitää käsitellä ja sen jälkeen jatkaa taas. Liiallinen vatvominen teki itsestäni joskus hyvin väsyneen miehen. Tasapaino ja arki on onnea. Loppujen lopuksi en tarvitse kauheasti juttuja. Tyytyväisyys sillä tasolla, että on aamulla helppo nousta ja illalla helppo käydä nukkumaan, on mulle tärkeää. Kysehän ei ole siitä, etteikö tunteita pitäisi näyttää ja etteikö myös pahoja päiviä olisi, niitähän pitää olla, koska ne kuuluvat elämään. Tämä olisi helppo kääntää niinkin.

Onni on loppujen lopuksi helppo asia. Onnea ei tarvitse määritellä, riittää että kroppa hengittää.

Jos onnea liikaa miettii, alkaa ahdistamaan niin, että sitä ei kohta ole. Onni on monia palasia, joita vuosien mittaan nivoutuu oman elämän kokonaisuuteen.
Sitä kautta syntyy mielenrauha ja jatkuva levollisuus.