IRC-Galleria

Eletään selvästi 2000-luvun alkupuolta. Jari Uutela on selvästi yli kahdenkymmenen ikävuoden ja selvästi kotona lomailemassa.

Tuo pahamaineinen Mr. Kuume päättää käydä kylässä. Kyllä, se tuntui iholla, kropassa ja mielessä.

Kestän kyllä kuumetta, vaikka mentäisiin yli 40 asteen, mutta tällöin alan näkemään kaikenlaisia otuksia. Toiset niistä ovat ystävällisiä, toiset vähemmän ystävällisiä. Tällä reissulla vierailleet otukset olivat jälkimmäisiä.

Olin saanut kunnon torkut päälle. Kunnes herään siihen, että julmettoman kokoinen, ehkä suurin ikinä, NASTA, kyllä kuulitte oikein, nasta, siis sellainen jonka voitte löytää ilmoitustaululta, lenteli pääni yläpuolella. Väittäisin näin huonona kalamiehenä, että kokoa oli ainakin 2x2 metriä, eli selvästi suurempi kuin ilmoitustaululla. Tämä ilkeä nasta yritti osua minuun kaikin tavoin. Siinä sitten väistelin ja pelkäsin hirveästi. Se katala keltainen väri ja torahampaat puistattaa vielä tänäpäivänäkin. Jos en väärin muista, niin se piti myös sellaista hyvin erikoista sihinää. Pelottavaa. Ei kuule auttanut muu, kuin juosta alakertaan ja herättää äitimuori. Hiukan siinä pöpperössä muori ihmetteli, että onko tullut uusi maailmansota, vai mitä on tapahtunut, mutta nastasta oli siis kyse. Käytiin läpi sängyn alta ja kaapeista, mutta peeveli vie, ei sitä enää löytynyt. Eihän se muoriani halunnut, minua se tahtoi kiusata.

Mutta mitä vielä, seuraavana yönä herään siihen, kun punainen lakki, tonttulakki näkyy puoliksi sängylläni. Jotain ihmeellistä muminaa kuuluu lattiatasosta. Siinä sitten nousen katsomaan ja hämmästykseni huomaan, että pieni puutarhatonttu se siellä katselee minua. Ryppyinen naama, eikä lainkaan hyvällä tuulella. Jopa kiroilee, vihjailee naisen alapäähän viittaavia sanoja. Enää tässä tilanteessa en voi muuta kuin naureskella hieman ja miettiä mistä näitä otuksia tulee.

Pistäkää paremmaksi. Kahden vuorokauden aikana Tappajanasta ja kiroileva puutarhatonttu.hmm.

- Jari

Nyt en kirjoita paljoa, silti pienet ajatukset.

Kyl joskus voi kuulla tai käsittää asiat väärin.
Miten minä vuosia luulinkaan, että pyöröovi on siis "pyöräovi", kunnes Ultra Bra lauloi Pyöröovesta.
Hullua.

Tai pitkään luulin että laulunsanoissa sanotaan "Hopeinen kuuluu". Miten se vois kuulua, vai liekö se olis "Kuu luu". Kuun muotoinen luu. hmm.
Kaikkihan sen tietää että "Hopeinen kuu luo".

Ihan hullua.

- Jari

On se päiviin eletty. Menin uimahalliin tässä jokunen päivä sitten. Lipunmyyjä katsoi mua ja totesi: "lastenlippu". Olin sillee että ei=)? Tiedän, että näytän ehkä nuoremmalta mitä moni tämän ikäinen, mutta että lastenlippu. Ensi kerralla otan kumiankan mukaan ja sellasen kellukkeen. Tosin tässä kunnossa kelluke ei mahdu päälleni.

Vastaavanlainen tilanne tuli kerran kun olin menossa Jonesuussa erääseen yöklubiin. Näytin henkkareita, kun niitä kerran pyydettiin. Portsari totesi , että olen väärentänyt paperini. Joten minut heitettiin ulos. Minä aivan varmasti osaan väärentää hologrammeja, jotka välkkyy silleen kummasti, kun korttia heiluttelee. Olen aina epäillyt itse, etten koskaan voisi olla Pelle Peloton. Ehkä tämän kokemuksen perusteella minusta voi vielä tulla ainakin väärentäjä, jos ei sentään keksijä.

Seuraavaksi minulta kielletään todennäköisesti tanhuaminen tai joogaaminen , koska ne voivat olla lapsille vaarallisia harrastuksia.

Näytänköhän samalta 50 vuoiaana???

Toisaalta, hmm, kesällä kun kasvatin tämän hyvin kyseenalaisen partani(jota tosin ei enää ole), ei sekään mennyt täysin niin kuin olisi voinut. Edelleen olin se sama pieni poika, en yhtään sen vanhempi. Satuin istumaan kesäpäivänä Anttilan kassi sylissäni puiston penkillä, kunnes minun viereen about 50 vuotias naishenkilö pysähtyi ja totesi: " Kyllä jumala rakastaa sinuakin".

Eli nyt minusta oli tullutkin ressukka!!

Ennemmin ikinuori kuin ressukka. Voihan jeesus sanon minä.

- Jari-

Kyllä. Vihdoin sain toteutettua kotikutoisen folkpromon/demon. Siihen meni tovi että uskalsi olla alaston ja miettimättä liikaa asioita. Kolme itselleni tärkeää laulua ja joissa on pääpainona itse biisi. Pientä, rauhallista ja rauhoittavaa. Tuotanto onkin tällä kertaa juuri sitä, että jätetään kuulumaan niitä inhimillisiä asiota, joita ei ole ennen jätetty. Sitä kutsutaan myös tunteeksi. Monenlaista on mukavaa tehdä, tällaista en ole aikasemmin itselleni tehnyt. Näiden muutaman laulun teko on varmasti itselleni huomattavasti tärkeämpi asia, kuin monelle jotka ne kuulee. Jatkossa varmasti jotain muuta, mutta tällainen kiva pieni joululahja ihmisille. Ne joille en muista tätä antaa joululahjaksi, tulkaa kinuamaan.

eli kolme laulua

1. Autiomaa-ajat
2. Irlanti
3. Papin tytär.

Joskus kelailen sitä, että mitä se onni oikeestaan on. Joskus tuli tehtyä asiasta liiankin suuria määritelmiä ja vaatimuksia. Piti saada huomiota, onnistumisia ja olla pramea. Kuulostaa kivitalolta tai supermarketilta. Lähinnä siksi yleinen määrittely on äärimmäisen typerää, koska asiana onni on hyvin yksilöllinen. Lehdissäkin näkee joskus otsikkoja "Näin tulet onnelliseksi". Miten helevetissä ne tietää mun onnesta? Onko meillä käynyt vakooja? Joskus tästä sanasta puhutaan yleellisellä tasolla, mutta itse olen huomannut, että onni on itselleni sitä, että on sinut kaikkien asioiden kanssa. Jos tulee onnea tai surua, silloin iloitaan tai surraan, mutta niin, että ukko ei väsy ja pää pysyy mukana. Asiat pitää käsitellä ja sen jälkeen jatkaa taas. Liiallinen vatvominen teki itsestäni joskus hyvin väsyneen miehen. Tasapaino ja arki on onnea. Loppujen lopuksi en tarvitse kauheasti juttuja. Tyytyväisyys sillä tasolla, että on aamulla helppo nousta ja illalla helppo käydä nukkumaan, on mulle tärkeää. Kysehän ei ole siitä, etteikö tunteita pitäisi näyttää ja etteikö myös pahoja päiviä olisi, niitähän pitää olla, koska ne kuuluvat elämään. Tämä olisi helppo kääntää niinkin.

Onni on loppujen lopuksi helppo asia. Onnea ei tarvitse määritellä, riittää että kroppa hengittää.

Jos onnea liikaa miettii, alkaa ahdistamaan niin, että sitä ei kohta ole. Onni on monia palasia, joita vuosien mittaan nivoutuu oman elämän kokonaisuuteen.
Sitä kautta syntyy mielenrauha ja jatkuva levollisuus.

Hypetystäkö?

Kyllä, myönnetään, uusi Batman leffa on toki hyvä ja Ledger vetää hienon roolin Jokerina, mutta silti ensimmäisenä tulee mieleen lause "kuolema tekee taiteilijan". Olisiko ilman tuota ikävää tapahtumaa suoritusta nostettu elämää suuremmaksi? En tiedä. Jotkut jopa verranneet ilmiömäiseen Anthony Hopkinsin Hannibal suoritukseen, mutta siinä mennään minun mielestä yli. Kaikki kunnia toki Ledgerille ja levätköön rauhassa.

Ja mitä elokuvaan tulee, kyllä, hyvä se on, mutta liian pitkä ja roolihahmoja on liian paljon ja juonikin rönsyilee suuntaan ja toiseen jatkuvasti, kuin todistellen sen erinomaisuuttaan. Kaiken tämän jälkeen totean, että elokuvan ärsyttävästä hypetysestä huolimatta antaisin 8 puol pistettä, mutta en herran jumala sentään kymppiä.

Mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseen.

- Hectico-