Saat mun sieluni kuolemaa
mut en anna sun enää koskaan mua satuttaa
en enää luonas pysty olemaan
ei oo enää luottamusta, tekos vei sen kokonaan
olin rakkaudesta liian sokeena
erotaan, ansaitsen kohteluu parempaa..
on nii vaikeaa, olla miettimättä aikoja, liikaa tavaroita liikaa tuttuja paikkoja muistuttaa, ku ympärilleen katselee, jotain kaunista omistettuna valheelle
vielkin, kun avaan tekstiviestin - saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin - mietin - aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa, viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät, ja kun koittaa se hetki toivottavasti päädyt helvettii!!