Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudataMut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun
Päiväst toiseen olen yrittäny,
Helvetin paljon yrittänyt, jopa itseni ylittäny,
Mutten silti saa elämääni mitään mieltä
Kun sä lähdit, mä suistuin tieltä
Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea
tunteja, näkemättä sinua
sä et usko kuinka mulla on ikävä
eikä tämä tunne taida vielä hävitä
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan
mikään ei oo mitään ilman sinua
Ja jos nyt todella puhutaa sit totta
Niin voin sanoo et ei oo näin paskasti menny viel koskaa
Koska kokoajan joudun kohtaamaa paskaa
Ja kokoajan kohottaa lasilla lisää viinaa vaa
Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen
mietin sitä kaikkea, mikä meistä taakse jäänee
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki
luulen että elämä on pelkkä uniikki tarina
lappu seinäs ”ota lääkkeet jos masentaa”
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa