IRC-Galleria

Perjantai.

Päivä alkaa hitaasti ja varmasti, lyhyiden yöunien jälkeen. Torstaiöinen dataaminen on vienyt veronsa, eikä heräämisestä tule mitään.. Ja vitut hypätään kliseiden ohi.
Mökillä tulee painittua Karhun kanssa. Monta Karhua tuli vastaan ja monesti ne myös tuli tyhjennettyä.. Ehkä ne pari viimeistä olisi voinut jättää välistä. Karhujen luoman höperyyden ja huimauksen (vaatiihan Karhun kanssa eläminen paljon fyysistä suoritusta) lähti päähenkilömme nukkumaan.. Kuitenkin polkujen kunnossapito oli perseellään, eikä mahdollisuutena ollut muutakuin lähteä oikaisemaan suurien risukasojen poikki. Helvetin suuri oksa jäi jalkoihin ja Karhun jälkivaikutuksen oloisesti se sai nuoren miehen kaatumaan, niin että oikean korvan taakse jäi viiltojäljet.

Lauantai.

Vaikea hengittää, vaikea olla paikoillaan. Sänky on kahlinnut nuoren päähenkilömme pauloihinsa, eikä päästä tätä pois ennen puoltapäivää. Aamukahvia on sen yhden kupillisen verran, mutta silti vatsassa kihelmöi. Tänään pitäisi mökkireissun miespuolisten henkilöiden toteutttaa Perjantaiset uhkailut, hevosella ratsastamisesta.
Kaikki sujuu alkuun hyvin, oikean kokoista kypärää ei löydy, hevonen yrittää syödä käden irti ja myöskin hakkaa kavioillaan verenhimoisesti tallinsa ovea. Murhaajan silmät paistavat jokaisen meetvurstin silmistä, kun heistä kahta lähdetään taluttamaan aitaukseen. Hevoset eivät kuitenkaan tottele ohjausta, rauhallisempi meetvurstin alku haluaa painua helvettiin, eikä tottele lainkaan vaan parkeeraa aitauksesta ulos vievän portin pieleen.
Päähenkilömme aikoo vielä ratsastaa muutama kierrosta ja hyppää jukuripäisen ratsun kyytiin. Alku menee hienosti, mutta yhtäkkisesti metukka lähtee ravaamaan, yrittäen pudottaa kanoottijalkaisen ratsastajansa. Kuitenkin laukka loppui nopeasti ja ratsastajamme sai taas hevosen hallintaansa. Samassa kohdassa kuin aikaisemminkin meetvursti lähtee vielä hullumpaan raviin, hullunkiiltosilmissään. Vain muutaman sentin päässä on varma pudotus, mutta kuitenkin ratsastajamme onnistuu pysymään kyydissä.
Hevostalleilta lähdetään ja päähenkilön kulkiessa ensimmäisenä autolle, kantautuu hänen korviinsa erään nartun haukuntaa. Mikään ei tunnu menevän hyvin. Ilta sujuu taas Karhun kanssa painiessa ja päivä vain huononee päähenkilön synnttäneen naisen (joka oli hänelle kuin oma äiti) alkaessa avautumaan. Elämä on pilalla ja angstikänneillä jatketaan.

Sunnuntai.

Aamu sujuu hieman kovaäänisemmin, kun kuusi nappisilmää tuijottaa ja metelöi herätyksen merkiksi. Kahvi on tälläkertaa loppunut, mutta kuitenkin sitä pystyy keittämään. Elämä tuntuu hieman paremmalta, vaikka kahviin onkin laitettu liian vähän sokeria. Päähenkilömme tietää lähdön päivän koittaneen, joten päättää kostaa hänen kanssa painineelle Karhulle. Vielä yksi pieni Karhu on jäljellä, jonka jälkeen on jäljellä kaikkien Karhujen äiti. Päähenkilömme alkaa raivonpuuskissaan purkamaan aggressiota Karhuun jousipyssyllä ja nuolella, nuoremman siskonsa avustuksella. Karhu kaatuu tarpeeksi monta kertaa yritysten jälkeen, jonka jälkeen päähenkilömme voi vihdoin huokaista. "Enää on siideriä jäljellä."

__________

xD Ei kuule ollut tylsää.. :) Toihan on ihan totta mitä mä sanoin ;> KAIKKI :D

hyvä villeh%60

AHHAHA D_D

Vittu,vittu,vittu,vitunvittu, vittu vielä kerran ja helvetisti vittua. VITTU! asadadasasdasdd..VITUN VITTU. Ja se on vasta alkua.

VITUN VITUN VITUN VITTU! -.- VITTU! SAATANA PERKELE HELVETIN VITTU ja kaikkea muuta paskaa. Ja sit kun luuli että kaikki olisi ohi niin ei! JATKUU VIELÄ!

Sitä paskaa sit vaan ja loppujen lopuks ei voinu ku sanoi VITTU. Varsinki ku luuli et kaikki ois vihdoinkin ohi.

Kiva päivähän oli eilen. Tai sitten ei.

Päästän suustani sammakon
päästän toisenkin
Ja jos hetken vielä kuuntelet
niin karkaa kolmaskin

Taas möläytin
jotain saatan katua myöhemmin
Mutta tuppisuuksi jäämistä ainakin surisin

Ehkä lennän yli laidan
ehkä riman alitan
Mutta ootko ikinä kuullut
että siitä valitan?

Mä oon tyhmä
mä oon hullu
tiedän kyllä sen
Mutta ootkohan säkään täysillä
mä vähän epäilen
Mä elän niinkuin tahdon
sinä niinkuin tahdotaan
että kukas se idiootti oikein olikaan?

Köyden rasvaamisen lopetin
sen menemään paiskasin
Aika jatkaa matkaa
kun pääni nollasin

Joskus tuskainen on tie
joskus sataa kunniaa
Mut on pakko kurkata taas
uuden nurkan taa

Ehkä lennän yli laidan
ehkä riman alitan
Mutta ootko ikinä kuullut
että siitä valitan?

Mä oon tyhmä
mä oon hullu
tiedän kyllä sen
Mutta ootkohan säkään täysillä
mä vähän epäilen
Mä elän niinkuin tahdon
sinä niinkuin tahdotaan
että kukas se idiootti oikein olikaan? (x2)

Mitä iloa on elää elämää, jos se ei mitään anna. Kaiken annat, muttet mitään takaisin saa. Mitä haluat ja mitä saat kaikki on suhteellista. Silti aina elämä on se osapuoli, joka pääsee suhteiden paremmille puolille. Entä jos elämä tarjoaa mahdollisuuksia, muttet tiedä minkä niistä valita? Valitsemalla väärään joudut kärsimään? Tuskinpa. Kannattaako kuitenkaan ottaa sitä riskiä ja vain toivoa parasta? Tuskin. Kannattaako odottaa sitä, että pikkuhiljaa mahdollisuus yksi toisensa jälkeen kuihtuu pois, kuin kukat syksyn ja talven tullessa. Mistä sitä tietää, jos vaikka ne kaikki kuihtuisivatkin kerralla. Tai mitä jos ne ovatkin ikivihreitä, eivätkä kuihdu koskaan pois? Tuskin niinkään, koska kenelläpä olisi niin paljon kortteja annettu, että tietäisi mitä haluaa ja samalla olisi mahdollisuus saada se kaikki. Mikäänhän ei ole koskaan täydellistä, onko se juuri sen takia? Luoja tietää, mutta jos Herrankaan ei usko, niin tietääkö kukaan? Tuskinpa vaan. Elämähän on monien mielestä perseestä ja vain vastoinkäymisten vuoksi. Voiko elämä mennä huonosti, vaikka vastoikäymiset olisivatkin loppuneet, mutta vain monet tienhaarat jäljellä, joista suurinosa vain päättyy umpikujaan. Vaikka vastoinkäymisiä ei olisikaan, niin niitä aiheutetaan vain itselleen lisää. Enimmäkseen tahattomasti, väärillä valinnoilla ja liian monella umpikujalla. Elämä jatkuu, vaikkei jokainen sitä vanhaksi asti eläisikään, eikö niin?

Enää on jäljellä se yksi kysymys, johon en ole vastausta koskaan löytänyt. Mitä seuraavaksi?