mato matala
olipa kerran horsmakiitäjän toukka. ihmiset kutsuivat sitä madoksi. mutta toukka ei siitä välittänyt sillä se aina loikoili rauhassa koivun lehdellä. ilta alkoi hämärtymään ja se ajatteli mennä sisälle takka tulen ääreen lämmittelemään. sitten se meni nukkumaan. mutta aamulla kun se heräsi ulkona satoi kaatamalla vettä. sillä ei ollut mitään tekemistä. sitte se keksi se ajatteli kirjoittaa sadun. se teki siitä kirjan sitten se vei sen kirjastoon.