Voi ei. En voi sanoin kuvailla tät kokemusta ! Jotain niin käsittämätöntä.
Haluun vaa takas niiden rakkaiden ihmisten kanssa <3
Äsken innostajat ja ohjaajat kävi meillä laulamassa ja "syömässä". Rupesin itkee ku tuli nii haikee olo.. Joni sano et mä oon se iso puuttuva pala niiden palapelistä. Ja niinku kinkkukiusauksen kermakastike, mikä tekee siit kiusauksesta täydellisen .. Voiko ihanampaa olla? Rakastan <3
Rakastan oikeesti joka ikistä riparilla ollutta ihmistä. Leiriläistä, innostajaa, ohjaajaa.
Kokemus jätti sanatomaks. On niin ikävä etten tiiä mitä tekisin..
KIITOS !