IRC-Galleria

hmm, olin edellispäivänä ideaparkissa sinin kans <:
oli ihan kivaa, mut se paikka ei ollu mitenkä erikoinen, vaik ois kuvitellu:/
ostin mä sieltä kahet housut, kaks paitaa ja vyön <:
mut kuitenki iso kiitos sinille et oli silti ees hauskaa <3


eilen oltiin tiian ja annin kans forssassa koko päivä,
se oli huvittava reissu :pp
uudestaan tässä joskus <3
veromodan pukkari oli ihan must juttu ;D

T:"eiks rupeekki jo väpättään?"
H:"no todellaki. mulla jöpöttää jo ihan kovana"
(anni tulee verhon taakse)
A: wouuu, tiia oot porno"
: DD

kiitos päivästä myös juholle joka vei meitä teinejä
joka paikkaan. ei ois uskonu et forssassaki on iha viihtysiä
paikkoja <:

ja sit illalla päähänpiston kera, mentiin leffaan.
BORAT <3<3<3<3
se oli niiiiiin PIMEE ! :D:D::D:D:D
kazakstan pornoo :s

nojoo, jokatapauksessa, kiitos päivistä kivoille tytöille <:
en ois jaksanu tätä tompan odottamista muuten ;P
oli kivaa <3 pakko ottaa uusiks <3

juu sinne se lähti svedumaahan ja mikä pelottavinta sen joukkueen kanssa, mikä on täynnä hyvin heteroita poikia. OUMAIGAAD ! tuli mieleen, toivottavasti eetu jättää kaikki rauhaan siellä :o sehän on tunnettu meinaa näistä laiva hommista,kaverinsa kera :O (HONKALA TIÄTÄÄ AINAKI :D)
mut niin, toivottavasti se tulee sieltä(mun tietääkseni) heterona takasinki, nii pääsee sit viettään suoraan uuttavuotta sen kainaloon ;>
on vaan niin helkutinmoinen ikävä nyt jo. sais tulla takasin.

Älä enää hierrä rikki,
vaan jää sydämeni sisään.

Tomorrow I'll be there my friend.
I'll wake up and start all over again.
When everybody else is gone.

Hiljaisuus se mun nimeä toistaa,
ilmaan kuiskaa:
"tule mukaani katsomaan."
Ovet auki toiseen maailmaan.
Jos siihen ääneen luottaisin,
liian kauas matkaisin.

eihän tiedä mihin se sydän pysähtyy
ja pieni maailma särkyy.

Istuin kalliolla ja kuuntelin hiljaisuutta.
Se hiljaisuus oli kaunis.
Oli jo hieman kylmä ja tunsin
kylmänväreiden kulkevan minut läpi
kauttaaltaan. Laitoin silmät kiinni.
Olin yksin eikä kukaan tiennyt missä olin.
Kallio oli aina ollut lempipaikkani jos
halusin etsiä rauhaa.
Kun avasin silmäni, näin edessäni
laajan, kimaltelevan lumipeitteen.
Taivas oli tyyni ja puhdas, kauttaaltaan
täynnä kauniisti hohtavia tähtiä.
Ilta oli täydellinen.
Heräsin yhtäkkiä piinaavaan
todellisuuteen kun jälleen vihlaisi.
Olin nuori, enkä uskonut että
jalat pettäisi altani näin aikaisin.
Elin juuri kuitenkin maailman kauneinta
hetkeä. Suljin uudestaan silmäni, menin
selälleni pehmeän hentoon lumeen, joka
kannatteli minua kuin kevyttä höyhentä.
Huomasin että oloni heikkeni entisestään.
Kohta en saanut enää silmiäni auki.
Luomet olivat jo liian raskaat.
Tunsin pikkuhiljaa menettäväni itseni.
Pala palalta. Kyynel vierähti poskelleni,
mutta tiesin että näin oli hyvä.

Tuulen puhallus värisee kasvoilla,
se on lämmin.
Taivas on sininen, aurinko juuri
laskemaisillaan.
Ilma on raikas, kevät on tehnyt tehtävänsä.
Iho tuntee kylmän virran purevan,
menee hetkeksi väreileväksi.
Kyynel tipahtaa sileää ihoa pitkin poskelle.
Kuuluu ääni, hunajainen, rauhoittava ääni,
joka kuiskaa "olen aina lähellä" ja käsi
vetää vartalon lähemmäksi.
Tunne tuntuu kauttaaltaan,
lämpimänä tulipallona sisällä.
Lämmin ja turvallinen olo valtaa sydämen.

Rakkaus.

Totuus on että haluisin vielä että seisoisit
tossa mun vieressä, niinku sillon ennenki.
Mun olo oli niin vahva.
Olit AINA siellä.
En halunnu menettää oikeesti ainoota,
joka on ikinä ollu mulle kunnolla paraskaveri.
Vielä enemmän, sisko.
Oltiin siellä helsingissäki,
mulla oli pitkästä aikaa taas "täys" olo.
Oli ihanaa päästä sun kans sinne.
Oltiin ku jollain toisella puolla planeettaa,
ei mietitty mitään muita asioita.
Meillä oli yhtä hauskaa ku ennenki.
Sit tultiin takasin. Tänne.
Tänne, missä kaikki asiat on jotenki niin erinlailla.
Meidän yhteinen aika taas katos jonnekki.
Tuli yksinäistä. Muut kaverit tuli läheisimmäks.
Yritin uskotella itelleni et
"Okei, meillä oli sillon kivaa, mut nyt ollaan erkaannuttu,
ehkä näin on parempi".
Nyt kuitenki tuntuu se asia,
joka peittää kalvolla mun sydämen. Ikävä.
Välillä ku koulussa jutellaan niin
tunnut kovin vieraalta mulle,
etten ois enää tietkö,
niinku sun sisälläs tai siis sillai,
en tiedä sun asioista mitään,
en tunne enää sitä joka oli sillon.
Ja se olo on niin paska.
Oltiin sillon niin kokonaisia.
Ilman sua oon puolikas.
Ku sit taas, välkillä ku katon.
Tuntuu että sulla ja tällä toisella on
kaikki niin yhteistä,
koko ajan selitätte jotain ja nauratte.
Hymyilen, ku nään et oot onnellinen,
mut silti tunnen itessäni piston että :
"mihin se katos täältä, _mun_ vierestä?"
Aina puhutaan et :
"kyl meillä on vielä aikaa,
meidän on pakko ruveta näkeen useemmin"
- Onks se toiminu ? - Ei.
Niin se vaan on menny ,vaikkei oltaska tahdottu.
mä tiesin tän jo sillon.
Enkä mä tiedä oonko ees yrittäny tarpeeks kovaa,
tuntuu vaan koko ajan et mulla olis kiire jonnekki,
en vois jäädä hetkekskä paikalleen, oon levoton.
Välillä vaan on sellate tunne et en mä
viitti tänään sitä nähdä, rupee niinku "jännittään"
tai sillain, just sillai ku oisit vieras ihminen.
Vaikka et ookkaan.
Eilen itkin koko illan ku oon tajunnu
oikeesti kuinka ikävä mulla sua on.
Ei puhuttu koulussaka ku pari sanaa viikossa
ja sit sä lähdit egyptiin ja mä en ees kerenny
sanoo et pidä hauskaa tai tuo ittes takasin.
Niinku sillon viimeks ku lähdit niin molemmat itki,
se tuntu maailmanlopulta.
Ettei oltas nähty enää.
Nyt kumpikaan ei sanonu ees moi toisilleen.
Jutellu ees sitä ennen.
Mitä oikeesti tapahtu ?
Tiedän ettei kukaan ikinä pääse
niin korkeelle ku sä. Arvostin sua.
Olin sulle isosisko ja niin aina halusinki.
En mä tiedä minne kaikki katos.
Yks ainoo sana huutaa : Ikävä. <3