Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet
jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa
ja toiset luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen
elämästään tulivat esille, hän katsoi
taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi siitä Luojalta.
"Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina
aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi. "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua."