Selvä, nyt kasvoi pelko hämähäkkejä kohtaan.
Lopetin elokuvan katsomisen ja katsoin huoneeni lattialle. Hemmetin iso, vihreä ja nopea hämähäkki viiletti lattian poikki ja kiipeili samaa tahtia ylläpitäen pöydälle yms. SAMAA TAHTIA, PYSÄHTYMÄTTÄ. Siis tiedättehän esimerkiksi ne laserosoittimet? Hienoa. Niitähän on aina hieno heilutella pitkin ja poikin huonetta ja katsella miten se tietty pieni punainen piste heilahtelee ees taas. No, kuvitelkaa siihen hämähäkki. Vihreä. Nopea. HEMMETIN ISO.
Rohkaisin kuitenkin mieleni ja käärin sanomalehden tappotarkoitukseen. Ajattelin jo monet kerrat mielessäni anteeksipyyntöjä hämähäkin pysähtyessä ja lähestyessäni sitä. Ahahah, ahahah, ahhhaaahh ja mitä vielä... Läimäytän lehden kohti hämähäkkiä ja MITÄ HEMMETTIÄ se HYPPÄÄ sellaisen kymmenen senttiä ilmaan ja karkuun. Siis HYPPIVÄ, HEMMETIN ISO, VIHREÄ ja IHAN HELEKUTIN NOPEA HÄMÄHÄKKI. Ja nyt se meni piiloon miun työpöydän pimeimpään nurkkaan.
Oikeasti. Nyt en uskalla sammuttaa valoja ja lehtikin on koko ajan käden ulottuvilla. Kohta alkaa anteeksipyynnötkin mielestä loppumaan hämähäkkirukkaa kohtaan, jos joudun koko yön sen takia valvomaan ja pelkäämään. Enkä uskalla poistua huoneesta jos se vaihtaa piilopaikkaa mm. miun sänkyyn. IHAN HEMMETIN MUKAVATA!
Roudatkaa joku imuri miun huoneeseen. Tai se hemmetin (aito, polttava) laaseri.
MITEN JOKU HÄMÄHÄKKI VOI POMPPIAHYPPIÄ? SELLAINEN ÄLLÖNVIHREÄ, ISO HÄMÄHÄKKI! Voi helkutin helkutti, ristin sen nyt kaiken hyvän lisäks Shrekiks. Mutta sääliä ei silti heru.
Ai niin joo, miusta vähän tuntuu että se vielä v*ttuilee miulle. Se pysähtyi pari kertaa ennen katoamistaan ja tuntui oikein odottavan, että koitanko onneani.
NO KOITIN KYLLÄ JA SHREK HYPPÄSI!
Arghh, en oikeasti uskalla ainakaan vielä nukkua. Tulkee joku imuroimaan se pois.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että "Miksi huoneeni ei voi olla siistimpi?" Huoneenihan siis on mitä ilmeisemmin todella hieno elämys tälle Shrekille. Miljoona piilopaikkaa mihin mennä. IHANATA.
Haluan sen pois täältä. Nyt.