IRC-Galleria

Sain juuri kuulla yhden todella kiltin jutun ;____; Aww! Suuri piriste viime päiviin!

Se tunne kun tulet Kolilta.

Onneksi oli taas hyvä porukka ympärillä, niin sai olla mitä oli :)

TÄNÄÄN HUUSIN KURKKU SUORANA. Enkä ollut ainoa. Mutta kyllä meinasin välistä kuolla nauruunkin.

Päivä on siis ikimuistoinen. Työpäivän kiukku purkautui paluumatkaseikkailun aikana ja nyt on jäljellä vain välikuoleman kaipuu - unta voisi kupoliin tilata, mutta ensin jotain elokuvaa voisin katsoilla.

Ella oli kyllä ihana kun palasin ja kerroin ajomatkakommellukset :D Menin syömään ja Ella teki ensin kaakaota kattilalla ja VIHDOIN JA VIIMEIN rasvakeitinranskalaiset laskeutuivat eteeni <3 Oli hyvää. Oli ihanata. Oli... yyyh ;__;

Matka Kolilta Joensuuhun kesti tänään noin kolme ja puoli tuntia. Laurin ja Enmppulian kanssa oli ylihauskaa elellä autossa :'D

Mahtavainen reissu ja tuli tehtyä!

HihHII, mikä päivä taas ollut!

Aamupäivästä oli jotain luonnontuntemusta kalvosulkeutuvaisuustyylillä - porukkaa nukahteli tiuhaan tahtiin :D "Pitäähän ryhmästä huoli pitää!" lausahti Rasmus ja hakkaili lippiksellään nukkuvien takaraivoja. Lopuksi toimivaksi metodiksi keksimme NUUSKAN. Nukkuva Ella-uhri heräsi nopeasti nenän alle pistetyn nuuskapurkin hajuun ja OHHOH, piristyi silmänräpäyksessä: "Ei nukuta enää!" Seuraava uhri oli Jaana ja pirteys näkyi saavuttavan hänetkin unten mailta, kiitos nuuskan :D Oli kyllä hauskaa herätellä porukkaa - vaikka meinasin lounaan jälkeen itsekin nukahtaa.

Meiän porukka järjesti päivän päätteeksi yllärijuttusen lähtevälle Jari-rehtorille :"D LauriToniAnssi-kombo toimivat Team Säihkysääret-nimikkeellä ja pukeutuivat kauniiksi naisiksi - vain kuva riittää kertomaan tilanteesta ja sekään ei riitä. Rasmus otti itselleen Jarin vaimon roolin ja JaanaKatiHennaelimie-triooli pukeuduttiin miehisiksi rehtoriehdokkaiksi Jarin paikalle. Mie vein voiton, kiitos ulkoasuni ja maineeni entisenä uimapukumallina ;) Pukunahan toimi ällöturkoosiuimapukujumpperi, keltaiset sukkahousut, vaaleanruskeat (eivät nyt eivätkä koskaan muodissa) olevat kengät ja Tonin musta nahkatakki. Grrrrrrau!
Meidän ylläriohjelmanumero rehtorin jäähyväiskahveilla sai hyvin melua aikaan :d Ja ideointihan tapahtui taas ihan hetken viimassa. I love my luokka.

Lopuksi Ainon kanssa samoiltiin Kristallimetsän läpi kasveja keräillen huomiseksi ja nyt mä oon tässä.

Ps. Kuukauden päästä asuntolaan :) Ja Ronskia tuli ikävä, tiedoksi vaan! Oisit nauranut sisälmyksesi ulos jos oisit meiän porukan nähnyt :D Tai facepalmannut itsesi mustelmille.

Toni on jossain salilla ja mie datistelen atk-luokassa linja-autoa odotellen.

...

:D

Katsos kummaa, jälleen Tonin kanssa päädyttiin tekemään ammattiosaamisen näyttöä yhdessä :D Yhteistyö toimi viime vuonnakin niin toimii varmasti nytkin, luotetaan siihen.

"Löysin muuten uuden elätin tähän taloon. Se on sellainen iso hämähäkki", kertoi isi.

Tuollahan tuo hämis katossa kekottaa. Ja ei se pieni ole. Ei se kyllä tappajaltakaan näytä :) I like it.

Täällä ollaan tyttöjen kanssa iltaa vietetty :) Katin kanssa vasta mietittiin, että viime vuonna - tai edes tämän vuoden alussa - ei olisi uskonut että tällä porukalla iltaa vieteltäis! Hauskaa on ollut ja nytkin keittiöstä kuuluu naurua.

Lappi on tehnyt tehtävänsä _b!

Piies. Ilmeisesti olen hävittänyt sairaalalappuni. Voihan pense.

14. päivä lähdimme, tänään takaisin palailimme. Tai no, eilen, 21. päivä. Nyt siis olemme back från Lappilandish.

Koko reissu... Ei voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia reissuja mitä on tullut tehtyä tämän porukan kanssa. Paljoa tuli opittua uutta itsestä sekä ryhmästä ja erinäisiä taitoja kertyi lisää. Meiän porukasta sai joka päivä olla ylpeämpi kuin ikinä tähän mennessä on tullut oltua - joka iltapiiri sen taisin mainitakin. Ainakin sanoin olevani ylpeä.

Kertaakaan ei tullut jäätyä yksin, aina joku jaksoi huolehtia. Jopa nyt viimeisenä iltanakin pari huupeloa kyseli vointia ja fiiliksiä.

Tulihan tuota yli 60 kilometriä taivallettua auringonpaisteessa, tuulessa, sateessa, kovemmassa tuulessa ja tiheässä sumussa. Kuten arvata saattoi, kaaduin sitten vasta viimeisenä vaellusiltana :D Porukka oli kyllä taas paras! "Hei, kaikki äkkiä, keräännytään Hennan ympärille!" "Sattuuko? Mihin sattuu? Sattuu? Koskeeko?" "PITÄÄ AMPUTOIDA! Kumpi jalka?" "Oikea nilkka kuulemma 'puolimuljahti'." "Oikea? Ei oteta riskiä, amputoidaan molemmat jalat!" "AAA, TYÖ AHISTATTE MINNUU! KAUEMMAS!" "Mehän vaan autetaan sinnuu!" Sitten meillä oli myös maailman kovimman tuulen keskellä paras leikkipiiri :D Stadin dösäpysäkkiä ilman piiristä lähtemistä; eli karjutaan vaan kun katseet kohtasivat. Sitten lauleltiin Piippolan vaaria ja Zorro zetalla alias Rasmus keksi leikin "Kuka potkii eniten tuota kiveä!". Nauroin itku silmässä sille, kun huomasin miten hyvin meidän porukka lähti siihenkin leikkiin mukaan.

Turha kai ilmoittaa, mutta ilmoitanpa silti: sain pidettyä Facebook-lupaukseni eli nauroin joka päivä. Joka ikinen päivä. Suurin kiitos kuuluu koko ryhmälle. Hyvin soi päässä Rasmuksen Henna on Tiskijumalatar-laulu vieläkin _b. Plus Laurin ja Ellan "BUTAANIA!"-huudahdukset. Ja Mirjamin ja miun mietinnät lentävistä sopuleista, jotka saivat nimen lentopulit. Ja jos sopulin ja kolibrin risteyttää, niin tulee kolibuli. Ja episodi Tonin vatsainen vaivallus - koska jauheliha jäi myös ikimuistoiseksi. Ja Lindan spottivalosateenkaaret. Ja ja ja ja jaaa... Niin monta juttua ettei kaikkea pysty heti kertomaankaan.

Jos jotain jäi ikävä, niin kaikkea ja kaikkia.

Pitäis jaksaa, pitäis jaksaa kiiruhtaa kauppaan ostamaan lisää Lappikamaa.

Mutta kun silmiä nukuttaa taas pitkästä aikaa.

Ylihuomenna lähtö kohti Lappilandia. Ehkä tapaan jotain sieluntovereita sieltä :D Sellaisia minimaalisia ja parrakkaita punalakkeja.

Tänään taas jutut hihhii