IRC-Galleria

Viikonloppu oli ja meni. Oli mummon hautajaiset ja näin sukua jonkun verran. Enemmän tuli pyörittyä pienempien, eli Alisauruksen ja Titiäisen kanssa. En jaksanut ryhtyä sosiaaliseksi, esittelin vain Titiäisen miun tädeille ja parille sedälle. Alisaurus oli kappelitilaisuudessa ihana, vähän väliä kuului: "Tätii..." äidin ja Hennan välistä. Lopulta hää kipsutteli miun syliin istumaan ja lueskeli virsikirjaa. Äidin kanssakin läväytettiin välit poikki pitkästä aikaa. En edes muista, milloin näin on käynyt viimeksi. Mutta ei se mitään, jääpähän enemmän aikaa muille ja itselle, ja saapipahan hääkin rauhoittua :D

Huomenna tulee Juhan kanssa vuosi täyteen! Tein niitä vaniljavannikkeita vuosipäivän kunniaksi ja hyvin maistuivat viikonloppuna hälle : ] Köhköh, söin kyllä itsekin aika paljon... Torstaina olisi tarkoitus mennä katsomaan Luokkakokous-leffaloinen. Vissiin käydään syömässäkin jossain Amarillossa. Kuitenkin ajaudutaan taas Subwayhin :D:D

Tämä kevät on ollut hirmu täyttä ja rahaa syövää aikaa. On ollut ristiäisiä, synttäreitä ja hautajaisia. Vielä yhdet synttärit viikonloppuna, partioretki toisena viikonloppuna ja sen jälkeen toiset ristiäiset.

Onneksi sain lisää töitä. Tänä aamuna menin viideksi töihinlöihin, niiice.

Tein äsken vaNILJAvanniKKEITA, uuuu! Eikä epäonnistunut, joten helppo homma oli tehdä : ]

Kävin tällä viikolla Laureliinin luona korvaamassa hänen ukkonsa poissaoloa. Eli istuin siis ruokapöydän ääressä sillä aikaa, kun Laura teki meille pizzaa ja keksejä. No joo, kekseissä autoin jonkun verran. Mutta muuten onnistuin miehen korvaajana.

Tänään Kitttttttteeeellllelelellelelelee. ULIUU.

Huhhuh, pari viikkoa viime kirjoituksesta ja tällä välillä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Muun muassa eräs nimeltämainitsematon kummityttönen sai toissaviikonloppuna itselleen nimen - ja kauniin nimen saikin! Olen yrittänyt keksiä lempinimiä, vähän niin kuin Alisastakin tuli Alisaurus ja Alisalama. Eeviulu, Eevioletti, Eeviilipytty, Eevilperi (voisin laulaa Vilperin tunnaria Eevilperin nimellä!) jne. Kunhan seuraavan kerran muksun näen, niin pitääkin kokeilla eri vaihtoehtoja :]

Ristiäiset menivät siis hyvin, koko päivä siellä vierähti Miian ja Nikon sekä Nikon perheen tykönä. En paljoa osannut olla avuksi järjestelyissä enkä raivailuissa, joten viihdytin kummityttöä kyseiset ajat. Ihastuin kyllä Miian ja Nikon perheisiin ja pari kertaa jäädyin ja vastailin ihmeellisyyksiä, kun miulle oltiin niin yltiöpäisen ystävällisiä. Ei sillä, kyllä miule oma perhe on rakas ja tärkeä, mutta oli vain jännä tutustua uusiin ja erilaisiin perheihmisiin ja perheisiin. Plus taas kerran miut toivotettiin mukaan perheeseen. Moinen ilmoitus tuli niin puun takaa, että en edes muista mitä vastasin :"D Mutta ihana porukka kyllä, joten en tahtonut kieltäytyäkään. No, kummina voin siis todeta, että hyväksyn kummityttöni muut sukulaiset ja kummit. Hän saa puolestani viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Krhm.

Miun mummo kuoli 4.2. Surettaa ihan vietävästi, mutta samalla on kaikesta huolimatta vahva olo. Mummo pääsi papan luokse :) Ehdin kuitenkin näyttää miehekkeen mummolle ja epäilen, että Suoli juorusi uuden tulokkaan nimen hänelle. Aika onnellisin mielin mummo tuntui olevan viimeiset päivänsä. Huh, onneksi. Vaikkei ihan suruolo ole ollut, niin olen huomannut, että vetämättömyys on ollut päällä jonkun aikaa mummon lähdön jälkeen. En ole jaksanut siivota, en ole jaksanut tiskata, en ole jaksanut puhua kaikille. Tai oikeastaan viitsinyt on ehkä parempi verbi. Mutta nyt alkaa taas mieliala kohota, sain eilen siivoiltua puolet huoneesta ja laiteltua papereita parempaan järjestykseen. Plus äidin antaman joulukortin välistä tipahti viiden euron seteli, bujaaa!

Aloitin kuntosalilla käymisen nyt vihdoinkin. Eräs tuttu Skinipilvi minut aiheeseen perehdytti ja nyt alkaa olla ensimmäinen itsenäinen kuntosaliviikko takana. Olo ei ole niin kamalan rikkinäinen fyysisesti, vaikka odotinkin ihan toista. En tosin luota osaamiseeni kaikissa liikkeissä, mutta kyllä se varmastikin tästä kunhan vain useammin käyn liikkumassa! Salin alakerrassa on myös nyrkkeilysäkki ja on tullut sitäkin pajauteltua nostalgiahöyryissä.

Parin viikon päästä tulee vuosi yhdessäoloa miehekkeen kanssa. Vieläkään ei ahdista. Olen jo luovuttanut ahdistuksen suhteen, se tuskin saapuu ollenkaan. Elämä on kivaa.

Onnea on myös isi, joka antaa sinulle pakastepizzan. Näin isin toissapäivänä ja hää oli ostanut salamipizzan, jonka kiitollisena häneltä otin vastaan <3 Oli nannaa ja täyttävää! Talous on ollut taas hiukan tiukilla, joten pizzamaisuus nostatti kyllä mielialaa.

AI NIIN. Pyysin esimieheltä eilen lisätyövuoroja ja hiihtolomaviikolle on miule tulossa noin 20 tunnin pläjäys. Tämä tarkoittaa, että yhden viikon aikana tienaan noin kuukauden palkan. BUJAAAAA!

Rakkautta on Alisaurus, joka on oppinut sanomaan Henna-täti. TUI TUI NIIN MIEKKII SINNUU.

Tunnerikas viikonloppu takana, palautumista varten ostin Aino-jäätelöä ja mussutin sitä samalla kun katsoin True Bloodia. Mummo on ollut aika huonona jo melkein viikon ja häntä kävin morjestamassa parikin kertaa. Pyysin jopa Juhan mukaan ja vielä sen verran mummo oli tajuissaan, että totesi ukolle: "Ei olla nähty pitkään aikaan." Ei me pitkään viivytty, koska mummeli nukahti aika nopeasti. Halusin vain näyttää miehekkeen hälle ennen kuin on liian myöhäistä + mummon mielipide on jopa merkittävämpi kuin iskän tai äitin.

Muutenkin tämä seurustelu on mennyt vakavaan suuntaan, sillä toimitin pussillisen kaakaota Juhan kämpälle - ja jätin sen kaakaon sinne minua varten D: Ohhh.

Perjantaina näin ensimmäistä kertaa Suolin ja Hennan toisen mukelon ja tuituitui se oli pieeeeeni. Alisauruksen kanssa leikin kyllä suurimman osan ajasta, mutta pidin myös pikkuista sylissä *____* Sulin molemmille, niin iso- kuin pikkusiskollekin.

Eilen käytiin Juhan kanssa Peltokoskellakin. Juha kalasteli ja mie pidin tulta yllä. Viitisen tuntia viihdyttiin luontoisan äidin helmassa ja miekkii pääsin kokeilemaan pari perhokalasteluheittoa. Haisen yhä savulle, mutta ei se haittaa : ]

Olen aika happy, koska 1000 palan palapeli on tuonut mielenrauhaa jo kolmannen päivän ajan. Ei sillä, olen ollut aika ilo-onnellinen jo kauan. Viikonloppukin oli mukavainen, näin kummityttöä ja niitä oheistuotteita (= Suoli ja Henna) myös, sekä isiä ja hänen poppootaan, mummelia ja äitiä. Plus tietty miehekettä ja Titityytä : ] Ei ihan täydellinen viikonloppu kuitenkaan, koska toista isoveljeä en nähnyt muuten kuin autonkulmallisen verran pimeällä kylätiellä, snyyyyyfff :C

Ukko kävi tänään syömässä. Sädetikku nauroi meiän sanailulle, joten kai tämä kuittailu puolin ja toisin on ihan ok eikä outoa kanssakäymistä. "Miekin ikävöin Hennaa pari torstaita sitten. Se hetki kesti noin viisi minuuttia ja, no, sitten kävin nukkumaan." :""D Höhö.

Harkkarapsaa väänsin taas eteenpäin, loppu häämöttää mutten sitä saaavutaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Plus tein namikauraperunateeleipää ja join Muumi-teetä. Nyt olen happykarva.

Opintotuki juoksee taas whiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kiitos kelamaisuus!

Muutenkin on positiivinen vire päällä, sillä maanantaina kävin Kitteen kylillä juttelemassa opparin teosta ja poistuttuani opettajan kanssa kyläpahasesta huomasin saaneeni opinnäytetyöpaikan lisäksi projektipaikan. Huhtikuussa on kahden viikon harjoittelu, mmmmmwah <3

Mitä mie nyt stressaan, kun koulu alkaa olla miun kohdalta suunniteltu? Niin no näitä rästejä tietty voin aina stressata. Ja ruotsin luetun ymmärtämisen tenttiä. Hmmmmmmmmmm, ihanAA.

Sössin opintotuen kanssa, mutta onneksi vuokranantaja on aivan mahtava ja totesi, että vuokran voin maksaa milloin vain pystyn <3

Nyt olen yrittänyt ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja pakerran harjoitteluraporttia. Vaihteeksi. Nyrkki perseeseen soi. Ja soi. Ja soi. Ja soi. Uhhhh.

Ostin muuten itselleni Selättimen halpaversion (ennen kuin tiesin opintotuettomuudestani) ja hyvin pyörii. Nyt jo kolmas päivä ilman kuolemantapauksia tai nyrjähtämisiä, joten kaipa tuo ihan toimiva laite on. Alaselkäkivut eivät ole enää niin vaivaisia, bujaaa!

Uusimainen vuosi on startannut hyvin! Eilen kävin katsomassa Joenzoon ilotulituksen Miiu-pienen, Nikon ja erään salaisen kanssa. Illan vietin katsoen True Bloodia ja syöden cocktailpalaloisia lautaselta. Tämän vuoden ensimmäinen henkilö oli mieheke, joka nouti minut mustalla pösöllään isänsä luokse syömään. Oma perhe on tietenkin tärkein, mutta saa kai uudesta perheestäkin olla iloinen? Oli nimittäin mukava päivä.

Vuoden 2014 tärkeimmät tapahtumat:
+ Annoin vihdoin itselleni luvan ryhtyä seurustelemaan ja suostuin miehekkeen seurustelupyyntöön myöntävästi. Ei ahdistusta, ei kammoa. Hiukan ehkä pelotti ensimmäinen puoli vuotta, mutta nyt on olo paljon tasapainoisempi ja luottavaisempi.
+ Sain töitä opiskelujeni ohelle siivoojana. Aloin saada itseäni liikkumaan tämän ansiosta ja kävelin joka päivä sen noin 4-5 kilometriä yhteensä työpaikalle ja takaisin. En sortunut kovimmilla tammipakkasillakaan busseilemaan.
+ Näin Lauria monen vuoden jälkeen kunnolla helmikuussa! Sen jälkeen on tullut silloin tällöin nähtyä eikä olo ole tuntunut niin mahdottoman yksinäiseltä.
+ Juhannus Ruunaankoskilla. Erilainen juhannus, mahtava juhannus.
+ Menin Tamperseeseen Aaronin tykö, sain tutustua erääseen toooosi kivamaiseen henkilöön nimeltä Miika ja näin Toniakin. Kesän parasta aikaa oli se, vaikkakin kesti vain noin vuorokauden.
+ Ehdin viettämään aikaa Anssin kanssa ennen kuin hän jätti miut tänne.
+ Kummityttöni oppi kutsumaan minua tädiksi ja nauraa kanssani hirmu paljon.
+ Sain toisen kummitytön joulukuussa! Ehdin nähdä häntä kaksi kertaa ennen vuoden vaihtumista, vaikkakaan hän ei nukkumisensa takia ole minua vielä kertaakaan nähnyt.
+ Häröily Lauran, Jonin ja Ainon kanssa silloin tällöin aika usein oho. Partio- ja kouluhommien kautta. Hyviä ystäviä.
+ Belgia-viikko toukokuussa. Uusia ihmisiä. Tuttuja ihmisiä uudessa valossa.
+ Kesä, uimaranta ja Narnian tarinat -kirja.

Huomenna näen Laurin ja kiidän sitten kohti Kitteetä. En ole tainnut vielä tajuta vuoden vaihtuneen, mutta pienesti stressi rästitehtävistä koputtelee alitajunnassa. Pah, ny mä katon vaan truu blaadii.

Tämä on taas näitä ikävä-päiviä. On ikävä Lauria, on ikävä Aaronia, on ikävä Tonia, on ikävä Enmppuliaa, on ikävä Rasmusta, on ikävä Ellaa, on ikävä Anssia, on ikävä Mirjamia, on ikävä Lauraa, on ikävä Jaanaa, on ikävä Ainoa, on ikävä Katjaa, on ikävä kaikkia ja itseäni silloin.

Olen höhötellyt päälle tunnin koneen äärellä muistellen vanhoja Aaronin kanssa ja katsellen nuva-ajan kuvia ja videoita. En kyllä olisi halunnut muuttua. Haluan takaisin edes hetkeksi :/


•Kompastuminen
•Liukastuminen papereihin lattialla
•Itsensä vahingoittaminen tavaroihin (syntikka, pyykkiteline, kengät)
•Kuristumismahdollisuus oviaukossa (hamppuvalojen tipahtaminen oviaukon päältä) (HUOM! Riski = vähäinen)
•Varpaan lyöminen pöydän- / sängynkulmaan
•Mahdollinen mindfuck seinillä olevista asioista / huoneessa olevista asukkaista
•Hypotermian mahdollisuus (varsinkin aamuisin, jos ikkuna on ollut edellispäivänä auki)
•Pyykkiainehuurut
•Hukkuminen tavaroihin (pelastusrengas ei auta, se on tavara)
•Tulipalo (lämmin patteri, keittiöitä valloittelevat kokki kolmoset)

Muita huomautuksia:
•Jos avaat ikkunan ja hyppäät siitä, suurempi todennäköisyys on pudota ja kuolla kuin lentää ja nauttia elämästä.
•Jos kävelet ulkokengillä huoneessa, se on suuri loukkaus. Olet siis automaattisesti harvinaisen tyhmä yksilö ihmiskunnassa.
•Ã„lä koske ”kasvimaahamme”.
•Ronskin sängylle ei saa istua, jos siinä ei ole päiväpeittoa – ellei ole erillistä lupaa. Jos istut, mahdollisesti tartutat hänet tyhmyydelläsi. Ja kyllä, tämä oli tarkoitettu loukkaukseksi.

HARRI’S NUMBAH."

Aaron <3

Poikettuani yhtenä iltana arkirutiineistani sekoaa toinen päivä. Katsin siis eilen Höpötti-elokuvaloisen Suoli-isoveljen kanssa JA AIVAN MAHTAVA LEFFA OLI KYLLÄ. Tykkäsin hirmuisesti ja pikkuisen itkettikin parissa kohtaa, mutta onneksi oli lasit silmillä niin kukaan ei huomannut :""C Aiemmatkin leffat olivat hyviä, mutta miun mielestä tämä vei voiton. Tulisipa jo DVD:lle. Olisipa joululoinen jo ohitse, niin voisin investoida Höpötti-leffoihin hnnnngh DX

Tänään porhalsin aamubussilla Kitteeltä suoraan töihin ja olin jopa vähän etuajassa. Silti olin noin viisi minuuttia "ylitöissä" eli viisitoista minuuttia tein liikaa hups. Toiseen kohteeseen menin puoli kympiksi ja selvisi, että siivous olisi ollut kahden jälkeen HUPS. Onneksi työntekijät olivat kivoja ja antoivat miun tuusailla työvuoroni heilläkin loppuun asti :"D Pasmat ihan sekaisin ja nukuttaa, kun kerrankin menee arkena leffailemaan.

Onneksi sain taas vahtia kummityttöä tänään WHIIIIIIII<3

Mieleni tekee lukea Loru Sorbusten Herrasta -pläjäys. Kas kummaa.