Voin olla ulkoapäin kova ja vahva,
mutta sisältä heikko ja hutera. Voin
hymyillä leveämmin kuin aurinko, mutta
samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten
valtameri. Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin,
vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua kipeämmin kuin
koskaan. Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka
sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi
ja toivonut, että heräisin unesta, pahasta sellaisesta.
Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä.
Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä.
Mutta sanat; välitän, rakastan, kadun
ja ikävöin tulee vain, jos todella
niin tarkoitan..