IRC-Galleria

On liikaa nuoria kuollut, ja paljon nuoria on jäänyt kaipaamaan lähimmäisiään, lisää tämä päiväkirjaasi, ja toivo etteivät parhaat ystäväsi koskaan lähtisi luotasi! ♥

haa lento lähtee huome aamul klo 8 joten näkyy viiko pääst taas : DDD

♀♥ ♂ Koska näit tämän merkinnän, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.
ÄLÄ RIKO KETJUA! Ihastuksesi pyytää sinua ulos tai jotain muuta käy. Perjantai tulee olemaan elämäsi
paras päivä ;) Kuitenkin, jos et kopioi tätä päiväkirjaasi 12.00 mennessä tänä iltana,
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi!

Sinulla on minuutti aikaa lisätä tämä päiväkirjaasi.

Ihastuksesi tunnustaa
sinulle pitävänsä sinusta
tämän viikon sisällä, jos lisäät tämän päiväkirjaasi.
Mutta jos et, rakkautesi ei kukoista vuosiin

laita tämä päiväkirjaasi ja näet mitä muistutat eniten ystäviesi näkökulmasta.

1. Pissaliisa
2. Fruittari
3. Hoppari
4. Emo
5. Scene
6. Hippi
7. Rokkari
8. Ernu
9. J-rokkari
10. Tavis
11. Hevari
12. Gootti
13. Skeittari
14. Nörtti
15. Punkkari

sinne meni : D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

vittu pää hajoo stana

i realized how asshole i've been

Tämä on hyvin pelottavaa,
puhelin kirjaimellisesti soi
kun luin viimeisen sanan
tästä tekstistä!!!!!!!!!

Haluan että tekin kokeilette -
mitä haittaa siitä olisi?


Toivottavasti toimii! Oletan
että puhelin soi heti kun
olet tehnyt tämän.


Lue vain pikku tarinat ja sitten keksi toive

samalla kun rullaat alas.


Siellä on viesti - sitten toivo.


Tässä viestissä ei ole liitteitä.

Tarinat:


Olen 13 ja toivoin että isäni pääsee

pian sairaalasta koska hänen

jalkansa murtui.

Kello oli 2:53 illalla silloin kun toivoin.
Mutta 3:07 illalla(14 minuuttia myöhemmin) ovikello soi, ja siellä isäni
oli, tavaroidensa kanssa!


Olen Katja, 20 vuotta.
Minulla on hankaluuksia työni kanssa.

Voi olla että joudun sanomaan
itseni irti.

Tein yksinkertaisen toiveen
itselleni että pomoni saisi potkut.

Se oli kello 1:35 ja 2:55 kun sain
tietää että hän oli jo
heitetty firmasta ja uusi pomo
tilalla.


Usko minua.. tämä oikeasti toimii!


Olen Anna ja olen 45-vuotias.
Olen aina ollut sinkku ja olen
toivonut pitkää ja rakkauden
täyteistä suhdetta. Kun
olin päiväunilla

(ja kun sain tämän mailin)

toivoin että joku laatuhenkilö voisi
viimeinkin tulla elämääni.
Se oli kello 9:10 aamulla tiistaina.
Kello 9:55 postimies saapui
toimistooni.


Hän oli söötti, kohtelias eikä
voinut lopettaa hymyilyään kun
näki minut.
Hän alkoi vierailemaan yhä useammin
(ilman postiakin) ja pyysi minua
ulos viikon myöhemmin.


Menimme naimisiin 6 kuukautta
myöhemmin ja olemme nyt olleen
yhdessä 2 vuotta.


Mikä ihmeellinen maili se olikaan!

Rullaa vain alas,

mutta samaan aikaan

mieti joku toivomus valmiiksi. Toivo
vasta sitten kun olet
rullannut alas.


Minkä ikäinen ikinä oletkaan, on
luku minuutteina jolloin toiveesi
toteutuu. esim. olet 25-vuotias,
joten kestää 25 minuuttia
että toiveesti toteutuu.


Mutta kuitenkin jos et lähetä
tätä viestiä eteenpäin viiden
minuutin kuluessa, paha onni
seuraa sinua vuosia!

Kokeile!! Toivo!!!


RULLAA ALAS!


.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

STOP!!!


ONNITTELUT!

Toiveesi toteutuu niin monen
minuutin päästä kuin sinulla on
vuosia.

Esim.
jos olet 18 vuotta, toive toteutuu
18 minuutin päästä. Nyt seuraa
tarkasti....se voi olla todella
palkitsevaa!!!!