IRC-Galleria

olisit kaikki mitä kaipaan

Tulkitkaa tota sit saatana.

sai hän nimekseen
Mustasiipi, Tuhkasiipi

kauan kaukana jumalansa armosta
taivaansa kirkkaudesta
hän vaelsi

oli kehonsa vanki
maan vanki

suljettu kuori
ilman ainoatakaan
hal
kea
maa
teflonpanssari

salamoiva tuli
sen jääkylmä polte

syntiinlankeemuksessa
sen kauneus

2005

Kirjoitettu vanhan kalevalamittaisen runoni pohjalta, jossa sama idea.

Miten voisinkaan valita elämän kaikien näiden vuosien jälkeen?
Kaikki se kipu, tuska, kärsimys, ahdistus

Mitä olenkaan joutunut kestämään?
Kaikien näiden vuosien jälkeen miten voisinkaan ajatella mitään muuta?
Turhat riidat, pikkumaiset kiistat, kovat sanat.

Miksi turhaan takertua elämään jos ei ole mitään muuta kuin kuoleman lämmin ja vapauttava syli?

Ensimmäinen koskaan julkisesti esittämäni runo, vuosi 2002

Todellisuuden Helvetti
repii meidät kappaleiksi
seinät halkeilevat,
murtuvat,
lopulta kaatuvat
päällemme.

Viinalta,
huumeilta
ja Epätoivolta
tuoksuva tulevaisuus
Yrittää vietellä,
halunaan raiskata meidät.
Ruumiimme.
Mielemme.
Sielumme.

loppuvuodesta 2004 Ja kuka muka on kuunnellut liikaa Marilyn Mansonia?

Meikän ekat runot EVER.


Ma susta aivan älyttömästi tykkään,
lempivärini lienee musta,
kun aurinkokin,
tuo tähti suurehko,
rinnallas sun kalpenee,
oi sa jumaluuden ruumiilistuma

---

Ei maa päälään vertaistas kanna,
sulle rakkauteni annan,
sä ympärilles lämpöä ja valoa luot,
rakkautesihan mulle suot?

---

Rakkaus,
se on kuin kukka,
kun se on kauneimmillaan,
se kuihtuu pois

---

Ah, mikä ihanuus oletkaan,
suurehko on meidän perheen takapiha,
paskat mä heidän puheistaan, ajatuksitaan,
ma elän vain se on tärkeää ja niin sinäkin

---

Olet kuin sokeri, ainakin yhtä makee,
tämän aamuinen sumu oli sakee,
olet kuin aurinko ainakin yhtä valoisa ja lempeä,
Sulle tahdon olla hellä ja hempeä,

---

Oi autuutta, oi ihanuutta,
ei mulla murheita eikä huolia oo laisinkaan,
kunhan vain sun kanssa elää saan

Miten tässä nyt taas näin kävi? Eihän mun pitänyt.
Kuitenkin oon jumittunut ajatukseen, eikä se tunnu ollenkaan niin pahalta kuin luulisi.
Ikikyynikko minussa kuiskii että pettymykseen tämäkin johtaa,
niin kuin aina. Entä jos ei, mitäs sitten, romantikko vastaa.
Koska olen synnynnäinen idealisti,
kuuntelen romantikkoani.

Aamukahvin kanssa maistuu parhaiten matkalippujen hintatietojen selaus; mistä pääsee nopeiten ja halvimmalla.
Opportunismiko muka kuollutta?

Vaikka olenkin ollut äärimmäisen rohkea,
vielä en uskalla hakea pakopaikkaa - sitä yhteistä.

minä olen kyllästynyt
puhumaan arvoituksin ja sanaleikein;
mystisistä sinuuksista ja minuuksista
MINÄ kaipaan SINUA, haluan SINUT
mielesi ja kehosi
olemiseni kolmella eri tasolla
tule ja täytä minut,
tehdään minuista me

Jeesus sanoi: ”Minä olen valo, joka hallitsee kaikkea. Minä olen kaikki. Minusta kaikki on lähtenyt ja minun luokseni kaikki on palannut. Halkaiskaa halko ja minä olen siellä. Kohottakaa kivi ja sieltäkin minut löydätte”

- Tuomas 77

http://pics.kuvaton.com/bshit/black_guy.jpg

:D

keksinto: "Mutta lyhykäisyydessään totuus on tämä:

Jos Raamatussa oleva Jumala on olemassa, ja Raamattu on Tämän ihmiselle antamaa Sanaa. Merkitsee se sitä että Jumala on luonut maailman eikä pääsiäispupu."

Hieno kehäpäätelmä, hermanni.

http://www.youtube.com/comment_servlet?all_comments=1&v=5kjTJ1EHgkQ