IRC-Galleria

Katsoin Lee Kirkin ohjaaman The Giant Mechanical Man (USA 2012). Tapahtumant sijoittuvat Detroitiin joskus syys-talven aikoihin. Päätapahtumapaikat ovat eläintarha ja Janicen siskon koti. Päähenkilöt Janice ja Tim menettävät elämissään paljon, minkä jälkeen he kohtaavat toisensa eläintarhassa pakotettuna tekemään matalapalkkaisia töitä.
Tim on katutaiteilija, joka esittää hopeisessa puvussa ja meikissä sekä stiltseissä robottia. Hänen arvomaailma on melko radikaali, joten hän saa pakit, koska tyttöystävä Pauline suuttuu hänelle ja myöntää vihaisena, että valehteli kertoessaan Timille uskovansa tähän. Paulinen hakiessa viimeisiä tavaroita Timin luota hän pyytää anteeksi ja toivoo heidän voivan vielä olla ystäviä.
Elokuvan käännösnimi on Rakkautta Detroitissa. Rakkaus vaikuttaa merkittävästi tapahtumien kulkuun. Se ei silti johda sisällön esittämiseen tavalla, joka rikkoisi kulttuuriemme välisiä rajoja…
Janice saa potkut vuokratyöfirmasta ja joutuu muuttamaan siskonsa luokse. Sisko on naimisissa ja järjestää Janicelle illallisen kirjailijan (Topher Grace) kanssa. Janice ihastuu kuitenkin Timiin tietämättä hänen olevan the giant mechanical man. Tässä vaiheessa he ovat jo tavanneet työpaikalla ja ystävystyneet.

Arvojen erot saattaisivat tulla kulttuuriemme väliin: Apinanpoikasta kepillä tökkivän miehen kimppuun käyminen harjalla. Tim ja Janice siis hermostuvat eläintarhassa huonosti käyttäytyvälle miehelle ja joutuvatkin väliinmenonsa johdosta puhutteluun.
Jotkut kohtauksista viedään läpi sivuosapersoonien erikoisuutta korostaen. Näyttelijöiden työntaitojen analysointi ja kohtausten sekä juonen kokonaisuuskuvan tulkinta johtaa mielessäni siihen, että elokuvantekijöiden ainakin yksi motiivi on ollut erilaisuuden tuominen esiin kulttuurisesti hyväksyttävällä tavalla. Kaksi samanlaista, mutta kaikista muista erottuvaa henkilöä kohtaa ja rakastuu. ”Rakkaus ei tunne rajoja.” Elokuvassa on monta eri tasoa. Janicen ja Timin tapaamisen ja rakastumisen ympärille sidottu juoni on kuitenkin melko lempeä ja ilman kiihkomielisyyttä eikä poikkea kulttuurissa elävien ihmisten odotuksista.
Elokuvasta ei löydy aivan selviä suomalaisuuteen törmääviä kohtauksia. Käydään baareissa, juhlitaan syntymäpäiviä, puhutaan välillä rumasti, kommentoidaan tökerösti. Kaikki nämä kuitenkin maltillisesti ja ilman häpeällisiä seuraamuksia.

Elokuvan lopussa Janice tapaa Timin juna-asemalla pukeutuneena The Giant Mechanical Maniksi. Hän tunnustaa mykälle metallimiehelle tavanneensa ihmisen, jonka kanssa tuntee olevansa oma itsensä. Suomalaisessa kulttuurissa tämä ei ehkä tulisi kyseeseen, varsinkaan kun Janice tunnustaa maanneensa tuon hänelle niin erityisen miehen kanssa edellisenä yönä.
Tim ottaa hatun pois päästään ja ymmärtää Janicen rakkauden, vaikka näki hänet kirjailijan kanssa treffeillä ja sen kun kirjailija suukotteli Janicea. Tuolloin Janice tunnistaa Timin ja elokuva päättyy.