Tuulinen tylsä päivä.
puut humisee ja
matkaan yksin sateessa
kohti ääretöntä...
olen Vihainen,
surullinen,
haluisin vain huutaa mutta,
en voi
silloin kun olen yksin ja sade piiskaa kehoani
katkeruus valtaa mieleni,
illan koittaessa tahtoisin vain päästä perille,
mutta matkani jatkuu jatkumistaan
pieni ääni kuuluu kengistäni kun jatkan matkaani.
tahtoisin jo kotiin muttei se ole mahdollista
tie vaihtuu polkuun,
en tidä minne se minut johdattaa.
pilvet repeilevät ylläni ja polkuini vaan kapenee.
kotiini matka on niin pitkä etten jaksaisi enää kulkea.
jalkani ovat veriset ja aivan likaiset.
silloin kun olen yksin ja sade piiskaa kehoani
katkeruus valtaa mieleni,
illan koittaessa tahtoisin vain päästä perille,
mutta matkani jatkuu jatkumistaan
pieni ääni kuuluu kengistäni kun jatkan matkaani.
pellot vaihtuvat metsä maisemisiin.
kun pääsen kotipihaani
aurinko alkaa lämmittää.
väsynyt matkamies on päässyt kotiin.....