IRC-Galleria

Kun on hymyillyt monta päivää, voiko enää muistaa miltä kova suru tuntuu? Ei. Miksi se onkin niin, että hyvät hetket unohtuu niin kovin helposti, kun paha mieli tulee kylään, mutta kun onni potkaisee nivusiin, ei menneitä itkuja ajattele ollenkaan? Paskaisesta pessimistisyydestä yltiöoptimismiin. Niin se ihmismieli keppostelee. Tuntuu kivalta, kun pitkästä aikaa suuret sydämentykytykset ei johdu siitä, että ahdistaa, vaan siitä että on niin kovin innoissaan. Ja tuntuu NIIIINKIN kovin hyvältä, kun joku arvostaa sinua täysin, on maailman kiltein ja ihanin, ilman, että hakee sillä jotakin vastapalveluksia. Ja sekin tuntuu kivalta, kun tuntineljänkymmenenminuutinpuhelu on LYHYT puhelu. Lasku tulee vituttamaan. Mutta on mahdotonta lopettaa. Olen aivan totaalisen sekaisin. Ja tällä kertaa se on kivaa.