Anne oli intohimoinen pyöräretkeilijä. Hän teki yksinään pyöräretkiä pitkin Suomea, Ahvenanmaata ja Eurooppaa. Hän osasi purkaa ja koota pyöränsä tunnissa. Kerran vaihderemontin yhteydessä hän huomasi tarvitsevansa keskiöön metallikäikäleen - älkää kysykö, en minä tiedä, mikä käikäle se oli - ja päätti sellaisen hakea rautakaupasta. Hän löysi etsimänsä hyllystä ja meni kassalle. Kassalla seisoi viisikymppinen mies, liikkeen omistaja, joka Annen ostoksen nähtyään pärähti nauramaan.
- Voi kultapieni, tietääkö neiti edes mihin tällaista käytetään?
Anne totesi tyynesti:
- Tiedän. Se on sellainen osa pyörästä, joka jätetään tähän kassalle ja haetaan tuolta naapurikaupasta.
Liian paksua tasa-arvoksi.