IRC-Galleria

Pienenä ekaluokkalaisen tulin kerran kotiin pihalta ryminällä ja parkuen:
"Äiti, äiti! Minun fyysistä koskemattomuuttani on loukattu!"
Joku oli töninyt.

Jo 6-vuotiaana ilmeisesti sanavarasto hallussa :DD

You just want back in my head?

What a load of crap.

The King of Kebabistan sanoo:
tai sitten pitää liittyä johonkin hemmetin deittisivustolle :D buahahah
The King of Kebabistan sanoo:
NOT!
The King of Kebabistan sanoo:
en ole onneksi vielä kaljuuntuva kolmekymppinen
Rent-boy A.K.A. Pipsa-Possu sanoo:
hei, ei kolmekymppiset kaljuunnu :D
The King of Kebabistan sanoo:
paitsi taitaa siellä on muitakin :D
The King of Kebabistan sanoo:
no hei! mä kaljuunnun
The King of Kebabistan sanoo:
ehkä
Rent-boy A.K.A. Pipsa-Possu sanoo:
joku geenijuttu?
The King of Kebabistan sanoo:
ni sitte vasta voisin liittyä nettiyhteisöön
The King of Kebabistan sanoo:
örm
Rent-boy A.K.A. Pipsa-Possu sanoo:
vai siis :D
The King of Kebabistan sanoo:
ei vaan ajan itteni heti kaljuksi kun täytään 30 :D:D:D
The King of Kebabistan sanoo:
no mitä luulet!? :D:D:D
Rent-boy A.K.A. Pipsa-Possu sanoo:
haista paska :D

Haluan tehdä jokaisesta elämäni päivästä laulun, jonka itse kirjoitan ja muistan vielä vuosien päästä. Kaipaan muutoksia elämääni, vaikka olen hyvin tyytyväinen tähänkin. Haluan sanoa ajatukseni suoraan, jotta ihmiset ymmärtäisivät minua paremmin, joka kuitenkin voi johtaa siihen, että vaikutan typerältä ja hullulta. Janoan huomisia ja odotan innoissani tapahtuvaa, koska tiedän että löydän jotain mukavaa. Hulluttani haluan tietää millaista on maata kanssasi, sinun kanssasi, jota en vielä tunne. Haluan antaa mahdollisuuksia ja saada niitä, vaikka on pelko perseessä epäonnistumisesta. Haluan jotain uutta ja ihmeellistä joka saralla - työssä, opiskelussa, ihmissuhteissa, seksissä, rakkaudessa ja itsessäni. Haluan juosta oman mielihyväni perässä, mutten toisen ihmisen onnen kustannuksella. Haluan nauraa päin naamaa sille, joka minut yrittää lannistaa. Haluan olla onnellinen siitä, mitä minulla on. Ja haluan olla onnellinen siitä, että olen ollut onneton, sillä nyt tiedän, että itseni kanssa toimeentuleminen on tärkeintä. Haluan rakastaa vain sitä, joka rakastaa minua takaisin. Ja sillä välin haluan jotakin, mihin itse kykenen ilman sitä, että minua painostetaan ja ahdistetaan. Haluan olla villi ja vapaa, ja haluan olla lämmin ja rakastava. Haluan olla sitä, mitä minä tarvitsen. Ja sitten joku päivä myös sitä, mitä sinä tarvitset. Haluan elää hetkessä ja sen mukaan, mitä sydämeni sanoo. Haluan olla heittämättä yhtäkään mahdollisuutta hukkaan kenenkään kanssa, koska en usko, että minulla on mitään hävittävää. Haluan olla itsenäinen ja itsepäinen. Haluan olla itsekäs, mutta vain niissä tilanteissa missä sitä vaaditaan. Halua elämältäni kaiken tai en mitään.

25.3.1991

Tehtiin äidin kanssa illalla pannukakkuja.
Äiti pyysi minua katsomaan uuninluukusta,
kuinka pannari kupruilee.
Minä kysyin: "Onkse hengästyny, vai?"

Minä 3-vuotiaana

Olin pahalla päällä ja raivoissani.
Äidin kysymykseen, mikä ottaa päähän,
vastasin: "Se kasvaminen keljuttaa!"

Seisoin kioskin ulkopuolella tupakalla. Vieressäni heilui kovin omituinen mieshenkilö. Hän osoitti polkupyörän heijastinta, ja kysyi "Paljonko tuo maksaa?". Vastasin, etten tiedä, koska en todellakaan ole perehtynyt moiseen, ja jos te, arvoisat asiakkaamme, Suomen kansalaiset ette ole huomanneet, ei, meillä ei myydä polkupyöriä saatika veneen perämoottoreita. Mies karjaisi siihen "Kukaan ei kysy mitään, kukaan ei tiedä mitään. Pitäisi tietää. Nykyajan tyyliä!". Katsoin miestä hetken kummissani ja sanoin "No minähän en mikään vitun pyöräkauppias ole.", viskaisin röökini ja katosin sisään. Sinne se urpo jäi möllöttämään.

Musta on vitun hienoa, että kun puet jonkun ruman ruutupaidan päälle ja palvelet asiakkaita hymyillen, kaikki olettaa sinun tietävän kaiken kaikesta mikä ikinä on missäkin myynnissä.

Se on onnekas, joka saa mitä haluaa.
Se on onnellinen, joka haluaa sitä, mitä on jo saanut.

Parisuhde on niin hieno ja tärkeä asia, että siitä hyvästä voi myydä oman ihmisarvonsa.

Eikö?

Anne oli intohimoinen pyöräretkeilijä. Hän teki yksinään pyöräretkiä pitkin Suomea, Ahvenanmaata ja Eurooppaa. Hän osasi purkaa ja koota pyöränsä tunnissa. Kerran vaihderemontin yhteydessä hän huomasi tarvitsevansa keskiöön metallikäikäleen - älkää kysykö, en minä tiedä, mikä käikäle se oli - ja päätti sellaisen hakea rautakaupasta. Hän löysi etsimänsä hyllystä ja meni kassalle. Kassalla seisoi viisikymppinen mies, liikkeen omistaja, joka Annen ostoksen nähtyään pärähti nauramaan.
- Voi kultapieni, tietääkö neiti edes mihin tällaista käytetään?
Anne totesi tyynesti:
- Tiedän. Se on sellainen osa pyörästä, joka jätetään tähän kassalle ja haetaan tuolta naapurikaupasta.

Liian paksua tasa-arvoksi.