eilen pidin kolmen ja puolen tunnin
päiväunet.
heräsin kesken niiden ihmeelliseen puheluun.
valvoin 1,5 tuntia ja
nukuin sen jälkeen 17 tuntia.
olen kipeä ja
hei, kyllä minä teitä kaipaan. ♥
minä olen ollut tukihenkilönä,
itkenyt itsekin,
tuntenut itseni typeräksi
ja tuijottanut hengästyneitä
ihmisiä, kyyhkyläisiksi kutsuttuja.
olen hulluna sinuun ja
silti koskee turhan paljon.
pitää opetella kuinka
sydän toimii,
oikeasti.
se on vaikeaa,
sydän nimittäin toimii
aivan omalla tavallaan.
eilen sydän sanoi ei,
kerroin paljon asioita.
vuodatin koko viime kevään
ihmiselle,
joka oli minulle joskus tärkeämpi
kuin minä itse.
(silti sanotaan, ettei voi rakastaa muita
jos ei voi rakastaa itseään)
nii ja mietin äsken, että
ehkä kaikki mitä elän ja olen,
onkin omaa mielikuvitustani.
tänään mä olen
ollut sydäntä pakahduttavan
onnellinen ja
käynyt pitkästä aikaa
tiettyjen tuttujen luona.
tassutellut lumisateessa
ja oon ihmistä ja viittä
euroa rikkaampi.
tää päivä on ollu aika ♥.
tunsitko taivaan kaartuvan
siivilläs selkääs koskevan
minä en enää istu ikkunan
edessä iltaisin,
toivoen näkeväni
pienen pilkahduksen
sinun aurinkolaseista.
toivon kovin,
että minun
sydän ei huutaisi sinua enää.
että mä olisin vapaa sun
jalanjäljistä mun takanani.