En ees muistanu miltä ikävä tuntuu. Nyt muistan. Ja se ei oo kivaa! Jotenki ahdistavaa ku kultsi on niin kaukana :/ Ei vaan pysty oleen niinku yleensä. Koko ajan on oltava jotain tekemistä tai muuten ajatukset vaeltaa sinne minne ne haluais...
Toisaalta ehkä tää on vaan hyväks. Sitten taas arvostaa enemmän sitä aikaa minkä viettää Lapan kanssa :) Ja tämmösen ikävän aikana huomaa kuinka paljon toista rakastaa <33 Odotan kovasti sunnuntaita! Raksu tulee meille ja saan halia sitä :)