Näin kevään mittaan alkaa nurmi jälleen vihertämään, ja se mukavasti tuo väriä tähän harmaaseen kevääseen. Pian sitä pääsee köllötteleen pehmeälle ruoholle, morjenstaan ötököitä ja värjäämään polvensa tyylikkäästi vihreään. Mutta oletko tullut ajatelleeksi kuinka tällä kaikkialle levinneellä ruoholla voi olla haittapuoliakin?
Kun meidän kääpiövillakoiran päästää pihalle, niin se menee asioinnin (ja muiden asiointien haistelun) yhteydessä nauttimaan yleensä ruohoa! Elikkä veteleen ruohonkorsia irti ja nieleskelemään niitä. Sitten kun se tulee sisälle niin se menee jonnekin sohvan alle yskiin ja oksenteleen. Ja taas se toteaa, että eipä ole lammas koiran vaatteissa. Ja aina vaan se palaa syömään ulos sitä ruohoa, yhtään oppimatta seuraksista tai kielloista. Voisikohan se olla koukussa ruohoon?
Väkisinkin tästä tulee mieleen assosiaatio huumeidenkäyttäjiin, jotka, kuin myös, nauttivat ruohoa. Aina vaan sitä vetävät, vaikka voivat pahoin sitten jälkeenpäin.
Vaikka kyseessä on, toivottavasti, eri kasvilajit, niin yhteinen tekijä on selvä. Varokaa siis ruohoa!
Meidän Minniekin on vissiin huumekoira tai jotain!