Menee päivät niin sekaisin.
Hauskaa puhua enklantia(juu tiedän, kirjoitin sen tahallaan väärin) pitkästä aikaa kunnolla. Ranskalainen vaihto-oppilas ei ollut parhaassa terässä englantinsa kanssa. Voi että, nyt kun on ihan täyttä brittiläisverta oleva nuori mies meillä niin menee ihan pasmat sekaisin. Välillä kyseinen herra, serkkuni poikaystävä, puhuu hirveetä vauhtia ja se on jo ehtinyt esittää kysymyksensä ennenkö tajuan että hän puhuu mulle. Voi rähkä. En kehtaa pyytää puhumaan hitaammin..
Käytiin siellä mäntässä. En oo koskaan nähnyt niin kaunista taloa. No okei viittä taloa.
Nukuin puolet tulomatkasta koska olin edelleen huonolla tuulella.
Mutta takasintullessa tekstailin tanssiparini kanssa ja opin tunteen sitä vähän enemmän. Ei se olekkaan niin juro kun mä luulin. Se jopa tykkää metsistä ja mökeistä, joten minä menin ja kutsuin sen meidän mökille ensi kesänä. Oijoi....
Mun yö meni ihan säpäleiks. Olin puol ykstoista aivan unessa kun menin peiton alle, mutta halusin lukee vielä hetken ja ZUUMPH olin täysin virkee. Yritin siliti väkisin nukahtaa, mutta en jaksanut pyöriä kauheen kauan. Taistelin vastaan sitä, että olisin noussut ja alkanut tekemään jotain. Onnistuin, mutta tuskaa se oli. Yritin edelleen lukee ja rauhottua, mutta kun kello läheni neljää aloin menettää toivoani. En tiedä miks olin niin levoton ja mua ärsytti sellanen mielenkäytös, joten lopulta itkin vahingossa itteni uneen. No toimi ainakin. Enää en edes muista miksi itkin.
Dodiin, nyt puen päälle ja lähden. Voi pahus, söin juuri ruuan että en tiedä mitä tulee, mutta katotaan nyt..