Niin sä tulit varhain väsyksiin,
Petyit niihin puheisiin,
Joissa kaikki on kohta mut ei vielä, vielä, vielä, ikinä, ei.
Kouluun sä menit silmin vihaisin,
Ne sano: "Lapsi on sekaisin"
Ja: "Olisit nyt paremmin."
Jos olet hiljaa ja kunnollinen, tunnollinen,
Niin kaikki on helpompaa,
Muuten joudut katumaan
ja sä mietit:
"Ne ei tahdo mua,
Ne tahtoo Ingalsin Lauran
Essussaan kiltisti tottelemaan. Mut
vielä mä nousen ja maailmalle nauran,
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
Ja niitä kaduttaa."
Tänään sä et jaksanut enempää,
Muiden katseet aina kuin jää.
Joskus perään ne huutaa: "Sä oot hullu, hullu, hulluhan sä oot."
Niin sä päätit lähtee ennen, kuin lyöt.
Pakkasit meikit, ketjut ja vyöt
Ja keskeneräiset kirjoitustyöt
Ja ruotsinopettajan Visan,
Jonka se jätti välitunniksi luokkahuoneeseen.
Sillä sä pääset Lontooseen
Ja sä mietit:
"Ne ei tahdo mua,
Ne tahtoo Ingalsin Lauran
Sietämään kaiken ja anteeks antamaan.
Mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran,
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
Ja niitä kaduttaa."