olin tänää äidin enon 90v synttäreillä. oli oikein mukavaa, hyvää ruokaa ainakin! ja paljon sukulaisia. söin muuten aivan hirveesti ruokaa. rakastan ruokaa >w<
siellä oli paljon laulamista mitä en jaksanu kuunnella, joten vajosin ajtuksiini ihan kokonaan. kattelin muita vieraita, mun sukulaisia, serkkuja, pikkuserkkuja, niiden serkkuja yms. siellä oli jonkun verran nuoria aikuisiakin, mukaan lukien mun sisko sen mies ja mun veli. niin, ja mää myös.
kattelin kaikkia ja tajusin kuinka aikuisia kaikki on. ylipäätänsä. se yks pikkusekrku joka on mua muutaman vuoden nuorempi, näytti joltain kakskymppiseltä. mulla tuli ihan kamalan kakara olo. se oli niin typerää.
oon aina ollu se pienin. oon aina ollu se nuorin. oon aina olli se lapsi. mut..
mää en halua olla enää. en tosiaankaan! ärsyttää kun oon ollu tällänen samanlainen idiootti jo vaikka kuinka monta vuotta enkä oo kasvanu mihinkään! miksen mää voi! miksen mää voi olla aikuinen! miksen mää osaa olla tollanen kypsä ja ja ja fiksu niinkun kaikki muutkin on! miks mun täytyy olla tällänen tollo, ja toistaa kaikki mahdolliset virheet aina uudestaan ja uudestaan enkä opi matkalla mitään. ja oon aina yhtä ärsyttävä.
suututtaa. en halua olla tällänen.. en tykkää tästä "minusta" yhtään! en pätkän vertaa... aaargh!
mutta siis. oikeesti. se olis hyvinkin todennäköstä että jäisin kakraks koko loppuelämäkseni! en halua en halua en halua! en halua missään tapauksessa!
mää pelkään tätä ihan oikeesti.
what if I won't ever grow up !?