IRC-Galleria

siis. sanon vaan vau. ei löydy sanoja nytten

Olin viikonloppuna Turussa. Hauskaa oli. Ostin sohvan ja maiharit :D Sohva on mun omaa kotia varten sitten joskus kun muutan pois, siihen asti se saa majailla mökillä.

Tänään. On paras päivä.
Ensinnäkin nukuin sen kymmenen tuntia. Olin eilen tanssiharjoitusten jälkeen niin väsynyt etten vaan jaksanut tehdä matikan läksyjä, vaan kattelin äidin kanssa täydelliset naiset ja menin sen jälkeen suoraa nukkumaan. Ja heräsin ehkä vaan kerran. Olin tois hyvällätuulella heti aamusta.

Ja sitten, salla muisti tuoda sen kirjan! Juoksin hirveetä vauhtia a rakennukselle hakemaan sitä. Tässä se on nyt, mun sylissä. Ah. Joo nyt on tunti, mutta mää kuitenkin lähden ihan kohta lukioon >:D
Olin niin ikionnellinen.
Mutta paras oli vielä tulossa.

Se oli.. töksähtelevää, vaikeeta, omituista ja olin pakahtua onnesta.
Huomasitko mun siviilisäädyn vaihdoksen ;D

En anna matikantunnin pilata mun päivää.
Ai niin, tänään on sit myös japanin tunt! Aivan mieletöntä. Ihana päivä.
On eväitäkin! Ette voi uskoa miten onnellinen mää olen nyt.
Uaah!

Annalassa jälleen.
Isällä oli oikein ahsukaa ja, mun onneks, isä oli koko vkl tosi mukavalla tuulella. Ennen en oikein oo osannu puhua sen kanssa, mutta kun sen kanssa viettää vaan tarpeeks aikaa ja juttelee vaan ihan tavallisia asioita, on ihan hauskaakin. Leffojen ja tähtien kattelu isän kanssa on mun mielestä kaikkein kivointa. Samoin valokuvien. Ennen vaan Lauralla ja isällä oli omaa hauskaa, sellasia tietynlaisia ilmeitä että molempia alko naurattaan, mikä mua ei sillain kadehdittanut (ei se ole sana varmaan), koska en tykäny isästä, mutta nyt tänään huomasin, että isä alkaa pikkuhiljaa katsoa mua samalla tavalla kuin Lauraa. En ole enää kauhean paljoa ala-arvoisempi. Vähän vielä koska en ole lääkäri, enkä ymmärrä kaikkee mitä se puhuu, saati sitten että olisin hyvä koulussa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Ja ne kiranpennut ovat kanssa niin sulosia~ Ne vaan söi ja nukku. Tai no ne osaa jo kävellä eteenpäin ja pakittaa. Voi, pelkästään niiden katteleminen on huvittavaa, mutta kyllä niitä voi ottaa syliinkin. Se tyttö, Leia, nukahti mun syliin perjantai iltana ja olin kuolla onnellisuuteen. Se vaan tuhisi siinä ja sätki varpaitaan välillä. Ghuaaaah >w<

Kotona on kauheen kylmä. Ja oudon hiljasta kun on vaan äiti, telkkari, tietokone ja mää. Kun isällä oli Liisa, Jussi, Eero, Lasse, Maija, Lassi, isä, Päivi, Leia, Luke, Fani ja Fara. Uh siellä oli kyllä vähän enemmän ääntä kun täällä. Huvittavaa. Ja ekaa kertaa pitkään aikaan kun ei mennyt hermoa johonkin pienistä. Ne oli oikein mukavia. Maijakin jutteli mulle. Ja luettiin yhdessä Harry Potteria. Liisan kanssa pelattiin sims3 varmaan viis tuntia. Laatuaikaa pikkusiskojen kanssa. Mulla oli tosi hauskaa, mutta kotiin on aika kivaa tulla. Ghh nyt määki haluun simsin :<

Koska luit tämän, sinun on pakko tehdä tämä.
Oletko...
...ihastunut? - ugh no ehkä vähän.
...rakastunut? - Njaa-a.
...väsynyt? - Kyllä se alkaa pikkuhiljaa tuntua.
...iloinen? - No just tällä hetkellä joo.
...vihainen? - En nyt.
...nälkäinen? - Vähän makeenälkä.
...stressaantunut? - Nääh.
...rahaton? - En ole
...yksinäinen? - No vähän sillai ärsyttävästi.
...onnellinen? - No okei joo.
...huumorintajuinen? - Hah ehkä vähäsen ;p
Onko sinulla...
...paljon kavereita? - Onhan niitä.
...paljon ystäviä? - On niitäkin.
...liikunnallinen harrastus? - Pffth joo niin varmaan. No ei.
...jokin pakkomielle? - Öh kaiketi.
...jokin vakava sairaus? - Eip.
...vielä koko perhe koossa? - Ei
...tyttö/poikaystävä? - Ei olee.
...sisaruksia? - Viisi.
...liikaa musiikkia koneellasi? - Ei juuri yhtään, poistan latausken ja siirron jälkeen.
...valtava pelko jotain asiaa kohtaan - Ehkä alintajuisesti.
Ja lisääää.
1. Mikä on vaikein vastoinkäymisesi elämässäsi tähän mennessä? (Jos et halua kertoa juuri sitä, kerro toiseksi vaikein.)
- Vaikein tai toisiksi vaikein. No jopas! Hankalaa. Öh no sanotaan nyt vaikka, että se kun isä suuttu oikeen pahatsi mulle kun "petin" lupaukseni. Se oli väärinkäsitys, mutta ei isä kuunnellut mu nitkun takelteluani puhelimitse, vaan löi luurin korvaan. Hävettää kuinka itkin niin paljon vaikka oltiin vierailla sillon. Itkin ainakin tunnin enkä voinut lopettaa. Joka kerta kun luulin olevani rauhottunu, aloin itkeen aina uudestaan. Tärisin ja vapisin ja itkin ja se oli hirveetä.
2. Millaisen neuvon haluat antaa niille, jotka mahdollisesti joutuvat tämän saman ongelman eteen elämänsä aikana?
- No en usko, että kukaan sellaiseen... mutta noh, jos isä, joka on ankara ja kiukkupussi, älkää unohtako soittaa sille.
3. Mistä asioista olet kiinnostunut?
- Japanista(sisältää animen plus kaiken hörhön :D) piirtämisestä, laulamisesta, soittamisesta, puhumisesta, laiskottelusta, joistakin ihmisistä, perheestä, ja kaikkein eniten mun pään sisällä olevasta omitusiesta maailmasta.
4. Poimi näistä asioista jokin sellainen, jonka voisit tällä hetkellä mieluiten kuvitella olevan tuleva ammattisi.
- ...täh?
5. Mitä ajattelet menneisyydestä?
- Oli hauskaa, mutta jotkin asiat sattuu. Vieläkin, mutta kai ne sitten joskus hitaasti paranee. Niin ajattelen.
6. Entä tulevaisuudesta?
- No toivon, että jaksan unelmoida ja tarttua tilaisuuksiin. Ja saan sen mitä haluan, jos vaan jaksan yrittää.
7. Entä nykyhetkestä?
- Vähän omituista. En tahtois olla täällä, vaan keskittyä ihan muihin asioihin, mutta en voi heittää nykyisyyttä hukkaan. Oon jo näin pitkälläkin!
8. Millaisia asioita pelkäät?
- Sellasia perus läheinen kuolee, kuten äiti tai laura, mutta joitain ääniä, joitain painajaisia, mitkä on enemmän henkisiä kun sellasia pilkkomisunia. Pelkään verta tietyssä muodossa ja hämähäkkien jalkoja kun ne on niin...rumia!
9. Miksi juuri nämä asiat pelottavat sinua?
- koska en halua menettää niitä ihmisiä, henkinen kipu sattuu ihan turkanasti, sellanen veri on aivan hirveetä, hämähäkit on rumiaaaa!!
10. Mikä tekee sinun elämästäsi elämisen arvoisen?
- Tarinat, piirtämisen ilo, syöminen ja oma tahto. On ahuskaa olla sillein itsekäs laiskiainen että voin tehdä melkein mitä mua lystää MUHAHAHAA! Saan jopa päättää mitä teen ammatikseni. Ootteko koskaan miettiny, että saadaan oikeesti päättä itse! Mieletöntä. Vau. Sanompa vaan vau!

No niin, nyt se sitten alkoi.
Pääsin onneksi heti ylös sängystä. Tai siis tavallaan olin hereillä, mutta istuin sängyllä vartin ennekö tajusin olevani hereillä ja mikä päivä oli ja vaikka mitä. Se oli sekava herätys. Samoin mun uni oli myös sekva, mutta ei siitä sen enempää.
Olipas ulkona kirpeetä. Onneksi menin kahdeksaan, koska meillä oli sitten kuitenkin lukkarin mukaan, vaikka luulin että olisi ensin lepsupäivä. Nooh olihan se lepsu kun en paljoa mitään tehnyt, mutta jotain sentään.
Pitää muistaa maksaa Satulle se yhdeksänkymmentä senttiä takaisin huomenna.

Oli marjakiisseliä, mikä oli ihanan pehmeetä, ja minä hölmö söin sen aivan liian nopeasti. Höh.
Kerroin sitten lukionopolle, etten halua lukea ruotsia, vaikka vähäsen pelottaa se yo. No sen näkee sitten. Onneksi äiti ja isä suostu auttaan, vaikken edes pyytänyt sitä.

Kotona sitten katselen taas Onepiecee. Voi jukra, taisin nyt hurahtaa siihen. Nico Robin, Zoro, Chopper ja Sanji on mun suosikkeja, ja tottahan toki Luffy myös :3 Hmm. Meen jaksossa 284. Ho hoo, sillä välin kun se lataa, kuuntelen sen ostia :D
Hauska päivä kokonaisuudessaan. Omituisen pitkältä päivä tuntuu kun on herännyt niin aikaisin, ehtii vaikka mitä tehdä.

Tänään piirtelyä, Onepiecee, lumitöitä ja piparminttua. Oikein mukavaaa~

No totaah miten sen nyt sanois. Oli se kyllä ihan katsottava, mutta vähän sekava ja liikaa paidattomia miehiä. Edward on liian luikero, silä pitäis olla enemmän massaa mun mielestä. Ghh. En kyllä tavallaan välitä, mutta silti jaksan vaan kritisoida koska mua ärsyttää xD
Okei ne sudet oli hienoja! Ja Sam oli aikas komia. Hmm ja se haava Emilyn naamassa oli kans hieno.
Oli muuten kylmä ulkona.
Nooh, nyt tulin kotiin ja kattelen vielä lissä onepiecee jotta saan nää ajatukset pois mun päästä ja sitten saunaan.
Lähdin sentään ulos välillä. Voi juku kuinka jori on ujo ja hiljanen. Mun pitäis puhua vähemmän x__x

Jei~
Valvoin kuuteen uutenavuotena. Nukuin yhteentoista. Oli hauskaa kun ei tarvinnut pukea päälle kun vasta ennen viittä kun naapuri tuli kylään. Liikaa kun-sanoja

En aio tehdä yhtään mitään. On hauskaa vaan olla kotona eikä tarvi pukee päälle ja voi vaan laiskotella. Tosin tänään aamulla, tai siis kaheltatoista kun heräsin, ajattelin että voisi sitä jotakin tehdä. Päätin mennä randomisti elokuviin. Meillä on sillai hauskasti että vaan kerrotaan kaikkee mitä ollaan tehty, joten mä kerroin sille mitä aion tehdä tänään. Kerroin että meen yksin, mutta mulla ei ollut mitään taka-ajatuksia, joten säpsähdin kun se ehdotti että tulisi mun mukaan. ....o.o kyllä se mulle käy! No mennään siis kohta kattoon uusikuu. En oo vieläkään nähny sitä, ja jotenkin musta tuntuu että se täytyy nähdä. Vähän pelottaa että alan pillittään xD Saan varmaan traumoja paidattomasta edwardista. yäk.

Ääk tulee kiire! Täytynee mennä pukemaan!

huomasin juuri että mulla on koneella 38 sivua tsätti keskusteluja. reps naureskelin niille. tammikuulta. vuos sitten. voi luoja.
äiti kuorsaa.
one piecce maratoooon.
hereillä vielä ehe ehe.

gomu gomu noooo HANABI!!

No jopas. Vuoden viimenen päivä. Kummitädin synttärit.
Nukuin pitkästä aikaa hyvin ja heräsin virkeenä, mutta laiskotti ihan kauheesti, eikä me lähdetty kun vasta kolmelta. Enkä meinanut haluta syödä yhtään mitään, mutta pakotin itseni koska en olis kuitenkaan jaksanut uida jos en olisi syönyt.
Käytiin siis äidin kanssa kalevan uimahallissa vähän uimassa. Oli hauskaa naureskella kuinka hyvä sauna meillä on verrattuna siihen, mitä siellä oli.

Sen jälkeen käytiis hakees ramenit, siis vaan hakemassa koska ne oli sulkemassa aikasemmin kun yleensä. Mentiin vähän ylinopeutta kotiin ja syötiin rauhassa. Eihän se tuntunut samalta kun syödä siellä, mutta oli hauskaa olla äidin kanssa.

Viime vuonna olin sentään yksin. Se oli.. varmaan karmivin vuoden vaihto mitä mulla on ikinä ollut.

Tää on ollut tosi pitkä vuosi. Lueskelin jonkun aikaa sitten tän vuoden päiväkirjan läpi. Siis en täällä vaan sen "syvällisemmän", kirjallisen. Vähän itkeskelinkin kanssa koska on tapahtunu niin paljon kaikkea. Tuntuu oudolta. iroiro atta dakara.

Mää päätin mitkä lupaukset aion pitää. Aion jättää tän vuoden taakse ihan kokonaan. En tietenkään pysty siihen ihanihan kokonaan, mutta siis varmaan ymmärrätte mitä tarkotan. En halua jurraa menneisyydessä, koska se ei toimi ja jään niin paljosta asioista vaan pois jos sulkeudun muulta maailmalta ja elän pienessä valemaailmassani. Oli aika kamalaa lukee sitä päiväkirjaa. Se oli aika sekoa. Ja typerää.
Toiseks, aion kasvattaa hiuksia kesään asti. Sitten katsotaan mitä niille teen. Viis kuukautta. Apua. Kyllä, aion kiristellä hampaita. Se tulee oleen tosi vaikeeta, mutta aion. Yakusoku dakara.

Nooh, hyvää uutta vuotta kaikille!
Iita menee nyt tekemään lumityöt ja katseleen ilotulituksia.
Aion valvoa koko yön. typerää kylläkin, mutta vaan tän kerran.

Menee päivät niin sekaisin.
Hauskaa puhua enklantia(juu tiedän, kirjoitin sen tahallaan väärin) pitkästä aikaa kunnolla. Ranskalainen vaihto-oppilas ei ollut parhaassa terässä englantinsa kanssa. Voi että, nyt kun on ihan täyttä brittiläisverta oleva nuori mies meillä niin menee ihan pasmat sekaisin. Välillä kyseinen herra, serkkuni poikaystävä, puhuu hirveetä vauhtia ja se on jo ehtinyt esittää kysymyksensä ennenkö tajuan että hän puhuu mulle. Voi rähkä. En kehtaa pyytää puhumaan hitaammin..
Käytiin siellä mäntässä. En oo koskaan nähnyt niin kaunista taloa. No okei viittä taloa.
Nukuin puolet tulomatkasta koska olin edelleen huonolla tuulella.
Mutta takasintullessa tekstailin tanssiparini kanssa ja opin tunteen sitä vähän enemmän. Ei se olekkaan niin juro kun mä luulin. Se jopa tykkää metsistä ja mökeistä, joten minä menin ja kutsuin sen meidän mökille ensi kesänä. Oijoi....
Mun yö meni ihan säpäleiks. Olin puol ykstoista aivan unessa kun menin peiton alle, mutta halusin lukee vielä hetken ja ZUUMPH olin täysin virkee. Yritin siliti väkisin nukahtaa, mutta en jaksanut pyöriä kauheen kauan. Taistelin vastaan sitä, että olisin noussut ja alkanut tekemään jotain. Onnistuin, mutta tuskaa se oli. Yritin edelleen lukee ja rauhottua, mutta kun kello läheni neljää aloin menettää toivoani. En tiedä miks olin niin levoton ja mua ärsytti sellanen mielenkäytös, joten lopulta itkin vahingossa itteni uneen. No toimi ainakin. Enää en edes muista miksi itkin.
Dodiin, nyt puen päälle ja lähden. Voi pahus, söin juuri ruuan että en tiedä mitä tulee, mutta katotaan nyt..