IRC-Galleria

Siis öh tota ootas nyt vähän.

Joo.
Jos sitä elokuvaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, sanoisin amazing.
Se oli mun ensimmäinen 3D elokuva ja huh. Se oli kyllä aika mahtavaa! Kaikki maisemat ja paikat ja kaikki! En yhtään kyllä ihmettele miks kaikki sanoo että se on visuaalisesti mieletön.

Välillä ei huvittanut katsella jotain takaa-ajo kohtauksia missä oli niin paljon keskityttävää eri tasoilla, niin nostin laseja silmiltä. Samoin kun oli joku jakesully lähikuvassa. Ei mitään anaamoja 3Dnä. Juu ei kiitos. Ygh.

Juu siis no olihan se juoni vähän ennalta-arvattava, mutta ei se mun mielestä ainakaan ollut liian paha. Ainoa asia mikä jäi pännimään, on se, että kun niin monta tärkeää henkilöä kuoli, olisi voinut pitää jonkun pienen muistelu hetken tai hautajaiset yms. Ja muutenkin sitä porukkaa kaatu ihan turkasesti.

En kyllä yhtään ihmettele että meni Titanikin ohi. Vou. Se oli kyl upea. Vau.

Upea paikka se Pandorra. Ne puut. Metsät. Otukset. Siis kaikki. Vau.
Mäkin haluan oman pitkän ja kauniin sinisen kropan! Pimeässä hohtavia "pisamia", yhteys otuksiin (se oli kyllä ihan sika hieno systeemi vaikka tosin vähän outo) ja täysin lauta.
Jep. Sopis mulle. Todellakin!
Mun epälautuus ((hei kato, keksin uuden sanan!) siis niin joo rinnat) oli kyllä niin tiellä. Saakeli vieköön. Ja minkä takia niitä penkkien välisiä käsinojia ei missään tapauksessa pysty siirtämään. Kylkiluut menee kun vieruskaveri puristaa mua itseään vasten ja siinä on käsinoja juuri siinä ärsyttävässä kohdassa.

Eikun ai niin, mähän olen pätkä!
Niinhän se oli. Argh.

Huokaus.

Oh eilen oli viikon pisin työpäivä, mutta sain vähiten aikaiseksi. No onnistuin tekeen valtavan naarmun yhden työpöydän kanteen. Hmm.
Heh oli kyllä kummalliset jutut varastolla. Heh.

Töiden jälkeen kipasin prisman kautta ja sitten ryntäsin kotiin värjäämään hiuksia. Söin sitten ruakaa tyytväisenä sillä välin kun piti odotella. Ugh siitä on kauan kun värjäsin viimeksi, en muistanut, että se on näin sotkuista. Niskaa ja korvia kirveli. Kässissä menee harmaan ruskeita raitoja. Hohhoh, ehkä opin vielä joskus.
No ei sentään tullut sormenjälkiä kylppärin oveen. Avaan sen aina sormenpäillä ja siinä on siniset ja mustat sromenjäljet ainakin XD

Olli ei edes huomannut että olin värjännyt! Pah ja pyh! Vähän harmistuin, mutta se sai mut nopeesti unohtaan sen kun oli vähän muuta ajateltavaa. Hmm..


Illalla mietin, että mihinköhän olin jäänyt mun vanhassa päiväkirjassa ja kaivoin sen yöpöydän laatikosta. Oon alottanut sen 16.8.2005. Eka päivä kasiluokalla.... Vou. Oli niin pakko lukea.
En oo pitkään aikaan nauranut ja itkenyt niin paljoa. No olipas mulla yläaste. Niin paljon asioita on tapahtunut! Voi rähkä. AIka hirveetä. Mä olin ihan hirvee. Voi matias parkaa..

Uhhuh oli omituista herätä. Näin kummallisia unia siitä, millaista mun leffaillalsta tänään tulee. Meen nyt vihdoin ja viimein katsomaan sen avatarin! Argh kun oon halunnut nähdä sen. Tänään sitten mennään ollin kanssa sitä katsomaan.

Tänään kun heräsin aloin heti ompelemaan. Siis oikeasti, ompelemaan. Ompelin itselleni valkoisen hameen. Tai no lähinnä lannevaatteelta tää mun mielestä näyttää. Muistin, että ompelukoneen käyttö oli kauheempaa, mutta ei näköjään. Vähän tuli sotkua, mutta mun asu on muutenkin niin halvan näköinen, niin ei sitä kukaan huomaa ehe heh.

ps.

ruskeet,
siniset,
vihreet,
ehkä hetken siniset,
ja nyt vihreet.

Kyllä mä tykkään enemmän vihreistä. Ne on niin kauniit.
Mä haluun, että mun lapsilla on vihreet silmät!

..vois kans lopettaa lapsista unien näkeminen. Häiritsee töissä.

Hups.
Ei. Ei mun pitänyt mutta ehehehhe niin vaan kävi.
Mitäs se oli niin lähellä... jo kolmatta tuntia. Hmm.
Kiemurtelua. Huh huh.

Haukotus.

Olin isällä ja näin pikkusia koirulin pentuja vielä viimeisen kerran ennenkö ne muuttaa pois :< olivat kyllä kullanmuruja. Nöf.
Ja isällä muutenkin on alkanut olemaan oikeasti kivaa. Osaan jopa puhua kaikkien kanssa. Jopa isän. Ja Päivin.. ja Maijan. Vau.

Eilen oli kans hei pitsakirkko. Oli vähän omituista, mutta hauskaa käydä sielläkin. Näin jopa ihmisiä. Kitsulla on melki punaset hiukset. saritan ja kitsun lapsi jäi lumihankeen D:
Olin syöny isällä muutaman tortillan, eikä illalla sit oikein mahtunu pitsaa. Vähäsen ärsytti. Puhuin ihan liikaa.

Onneks on vähän hmm toisenlaistakin juttuseuraa. Ja vähän muutakin "seuraa". Krhmn. *katselee muualle*

Mun piti mennä tänään kattoos vihdoin se Avatar, mutta olin hidas niinpä myöhästyttiin. Seuraava olisi alkanut kahdeksalta ja loppunut ties milloin, eikä sillä olis menny enää busseja, joten päätettiin, että mennään joku toinen kerta. Käytettiin aika sitten ihan muuten vaan hyväks.
Hih.
Meidän pieni ympyrä.

Taisin sitten kuitenkin löytää sen mitä oikeasti oikeasti haluan. Niin, saan tehdä mitä haluan. Kerrankin. Eikös niin?

No pahus vie.
Nyt kyllä on aikas hmm fluffyä keskusteluja.
Huh huh. Jopas punastuttaa!
Kauheeta.
Tää on... hieno fiilis. Vähän pöhkö.
Naurattaa.

Ohhoh,
siinä meni ensimmäinen työviikko.
Sanon mielummin, että käyn töissä kuin työharjoittelussa. Huvittavaa. Tänään ei tapahtunut melkein mitään. Kasasin muutaman vitriinin, koululaispöydän, kävin syömässä ja.. that's it. Ei muuta. Ai niin, puhuin varmaan kolme neljä kertaa puhelimessa. Omituista.

Eilen oli tanssiharjoitukset. Se ei uskaltanut pitää mua kunnolla käsistä kiinni ja oli hukassa koko ajan. Mun piti viedä. No ymmärrän kyllä hyvin miksei se pystynyt, mutta silti. Ei oo enää montaa viikkoa jäljellä. Hmm kolme. Jännittää.
Eilen olin niin väsynyt, että kun tulin kotiin, söin, soitin puhelun ja menin nukkuun. En olis jaksanut puhua koska väsytti, mutta lupasin.
Nukuin ihan hyvin. Enemmän kyllä olis varmaan helpottanut.

Ei pahus! Unohdin taas soittaa autokouluun! Piti kysyä millon voin ajaa sen inssin, mutta unohdin. Pahus vieköön! Nooh, soitan sitten maanantaina.

Nytkin olen hyvin väsynyt. Oikeastaan, en oikein tiedä mikä tää tunne on. Pistän väsymyksen piikkiin. Onneksi äiti ei ole kotona, koska nyt tiuskin vähäsen. Rupesi suututtamaan.
Nälkä. Taidanpa mennä syömään.

Kaupunki ei ole mun paikka.
Ruma olen.

Cosplay asu vielä täysin tekemättä.
Gaala viikon päästä.
Jipii.


So tell me darling do you wish we'd fall in love?
All the time, all the time.

Jälleen painajaisia.
Ei tosin yhtä pahoja tällä kertaa.
Uh. Sitä tulee mietittyä että mitä ihmeen ajatuksia sitä oikein käsittelee kun muodostuu tuollaisia unia. En käsitä. Mä lupasin etten.. No olkoon.
Oli ärsyttävää heräillä vajaa tunnin välein ja nähdä niitä unia. Ei mukavaa. Ku nkello oli kaks, luulin että se oli seitsemän ja nousin jo istuunkin ja laitoin valot päälle. Sitten kun tuijotin vähän aikaa kelloa, tajusin mitä se oikeasti on. Ah pääsin takaisin nukkumaan. jee.

En oikein tiedä.
Hmm.
No juu, olen onnellinen. Vaikka sen takaamiseksi piti satuttaa jotakuta toista. Hah mä tiesin, etten päässy niin helpolla. Pitää olla varovainen.
Ja hiljaa. Se on vielä salaisuus! Katotaan kauanko jaksan olla hiljaa.

On vähän sellanen fluffy olo. Varsinkin kun kuuntele Owl City ä. Ihan liian fluffya. Tosin söpöä. Poppia..

Ihan väsyny kylläkin.
En oo tullu tällä viikolla vielä yhtenäkään päivänä suoraa koulusta kotiin, enkä tule tänäänkään. Tanssiharjoitukset. Vähän pelottaa mitä siitä tulee. Korkokengät kokeiluun tänään. Iik.

Onko mulla aina ollut näin outo tapa kirjoittaa?

Painajaisia.

Tai no, en ole varma oliko se painajainen vai ei. Siellä olivat kaikki ne joita rakastan, tai rakastin. Kaikki oli hyvin. Oli akunista. Mutta. Mun piti valita. Mun piti valita yksi ihminen joka ei kuole. Joka ei katoa pimeyteen.

Joo taisi se olla painajainen. Se jonka valitsin mätäni mun silmien edessä. Uh.


Siellä oli kylmä. Niin kylmä.
Käytävämäinen varasto. Minä yksin. Yritin kuunnella musiikkia jotta yön huudot katoais.
Ja mun piti jaksaa. Mun piti olla tukena. Mun piti lohduttaa vaikka ite olin huudon partaalla.

Hemmetti.

Kaunis kuutamo. Varpaat oli tunnottomat. Hiukset jäässä.
En tuntenut mitään.
En yhtikäs mitään.
En iloa, en surua en vihaa. En mitään.
Pelkkää tyhjyyttä.

Hukkasin sen. Hukkasin sen tunteen. Sen ihanan lämpöisen ja suloisen vaaleanvihreän tunteen. Hukkasin sen. Haluan sen takaisin! En kestä tätä tyhjyyttä!
Haluan mun rakkauden takaisin!

Uh huh.
Ensimmäinen "työpäivä" takana.
Mua jännitti aamulla ihan hirveesti, niinpä jäi aamiainen väliin. Se oli aikas huono juttu..
Sain huomata että se oli tosi hieno paikka! Kaikki työntekijät oli tosi mukavia, ja jopa ne naiset, tai kassaneidit miten nyt haluaa sanoa, moikkas mua. Olin suurimmaksi osaksi varastossa kokoamassa lipastoa missä oli ihan kamalan hankalat liukulistat, metalliset. Ruuvasin ja vääntelin ja kääntelin ja otin ne taas irti ja koitin taas mutta eiii. Miksei ohjeissa voi olla kunnon ohjeita nykyään!
Onneksi uskalsin kysyä apua.

Päivän huonoin juttu oli, että unohdin käydä syömässä. Tulin kymmeneen töihin, kolme varttia meni siihen, että mulle näytettiin paikkoja ja sitten olisi jo pitänyt lähteä syömään. Mulla kestää vähänaikaa kävellä sinne koululle, niin täytyy varata siihen aikaa, ja sit syönkin sen ainakin kakskyt minuuttia. oi voi.
Toivottavasti muistan huomenna mennä. Meenkin yhdeksään niin on vähän pakko.

Vähän musta tuntuu oudolta ja ilkeeltä, kun nyt jotenkin on kaikki sillai helppoa. Töissäkin helppoa ja kilttiä porukkaa. Ai niin! Siellä työpaikalla on yks tyyppi, jonka nimi ei sovi sille yhtään! Mun mielestä se näyttää ihan Pasilta. Huvittavaa.

Uh äskein tein typerästi ja hotkin ruokaa kamalasti kun tulin kotiin. Ei. Hyvä. Idea.
Yäk.