IRC-Galleria

Uhhuh.
Oon taas vaan ollut niin väsynyt, etten oo jaksanut tulla edes koneelle.
No eilen olin kyllä kokoamassa isoveljen tietokonetta, ja vähän siivoilemassa koska siellä sen kotona on ihan hirveetä! Yäk.

Nooh en tainnut mainita, että mulla oli inssi tänään.
Oon tavallaan hyvin iloinen, että mun vatsa tajusi alkaa jännittää vasta sitten kun etupenkille tulikin se varsinainen kokeenvahtija. Oli yksi ajotunti ennen sitä ja se meni mun mielestä aikas hyvin, muutaman kerran vaan sammus kun selitin samalla jotain.

Varsinainen koe jännitti sitten aivan hirveesti. Tuntu siltä, että oksennan ihan siihen paikkaan. Ihan heti lähdössä meni pää sekaisin ja meni ihna blank hetkeksi. En muistanut miten käsijarrun saa pois. Se oli ihan hirveetä. En vaan tajunnut mitä tein.

Tämö kyseinen mies "vahti" oli ihan hirvee. Se ei puhunut yhtään mitään. Yritin aloittaa pientä keskustelua, mutta hän vastasi vain ehkä kahdella lauseella ja sitten taas kulmat kurtussa hiljaa. Aargh! Olin purra kieleni irti kun mua jännitti.

Auto sammui liikennevaloissa muutaman kerran kun mua jännitti vaan niin paljon. Nielin kyyneleet ja matka jatkui.

No siis en päässyt läpi ajokokeesta, koska tein ihan pienen virheen yhden kerran kaistan vaihdossa kun en katsonut päällä taaksepäin, vaikka katsoin kyllä peileistä. Ja pyh, näin ihan hyvin eikä siellä ollut saakeli ketään!

Pah ja pah ja pah!
Ärsyttävää. Kun koe oli ohi ja sain hyvin inhottavan vihaiseen sävyyn palautteen, tiesin että alan itkemään. Se oli ärsyttävää. Noh onneksi auotokoulunope ja tämä vahti jutteli hetken ulkopuolella niin sain olla rauhassa.
Jan sitten vei mut vielä tankkaan. Heh se sai mut nauramaan.

Ja töihin takaisin. Pöh.
Olin viiteen.

En saanut kotipitsaa koska reputin.
No 23.päivä sitten uudestaan.
Tänään pistän äitin kattomaan mun kanssa killbillin ;D

Siis öh tota ootas nyt vähän.

Joo.
Jos sitä elokuvaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, sanoisin amazing.
Se oli mun ensimmäinen 3D elokuva ja huh. Se oli kyllä aika mahtavaa! Kaikki maisemat ja paikat ja kaikki! En yhtään kyllä ihmettele miks kaikki sanoo että se on visuaalisesti mieletön.

Välillä ei huvittanut katsella jotain takaa-ajo kohtauksia missä oli niin paljon keskityttävää eri tasoilla, niin nostin laseja silmiltä. Samoin kun oli joku jakesully lähikuvassa. Ei mitään anaamoja 3Dnä. Juu ei kiitos. Ygh.

Juu siis no olihan se juoni vähän ennalta-arvattava, mutta ei se mun mielestä ainakaan ollut liian paha. Ainoa asia mikä jäi pännimään, on se, että kun niin monta tärkeää henkilöä kuoli, olisi voinut pitää jonkun pienen muistelu hetken tai hautajaiset yms. Ja muutenkin sitä porukkaa kaatu ihan turkasesti.

En kyllä yhtään ihmettele että meni Titanikin ohi. Vou. Se oli kyl upea. Vau.

Upea paikka se Pandorra. Ne puut. Metsät. Otukset. Siis kaikki. Vau.
Mäkin haluan oman pitkän ja kauniin sinisen kropan! Pimeässä hohtavia "pisamia", yhteys otuksiin (se oli kyllä ihan sika hieno systeemi vaikka tosin vähän outo) ja täysin lauta.
Jep. Sopis mulle. Todellakin!
Mun epälautuus ((hei kato, keksin uuden sanan!) siis niin joo rinnat) oli kyllä niin tiellä. Saakeli vieköön. Ja minkä takia niitä penkkien välisiä käsinojia ei missään tapauksessa pysty siirtämään. Kylkiluut menee kun vieruskaveri puristaa mua itseään vasten ja siinä on käsinoja juuri siinä ärsyttävässä kohdassa.

Eikun ai niin, mähän olen pätkä!
Niinhän se oli. Argh.

Huokaus.

Oh eilen oli viikon pisin työpäivä, mutta sain vähiten aikaiseksi. No onnistuin tekeen valtavan naarmun yhden työpöydän kanteen. Hmm.
Heh oli kyllä kummalliset jutut varastolla. Heh.

Töiden jälkeen kipasin prisman kautta ja sitten ryntäsin kotiin värjäämään hiuksia. Söin sitten ruakaa tyytväisenä sillä välin kun piti odotella. Ugh siitä on kauan kun värjäsin viimeksi, en muistanut, että se on näin sotkuista. Niskaa ja korvia kirveli. Kässissä menee harmaan ruskeita raitoja. Hohhoh, ehkä opin vielä joskus.
No ei sentään tullut sormenjälkiä kylppärin oveen. Avaan sen aina sormenpäillä ja siinä on siniset ja mustat sromenjäljet ainakin XD

Olli ei edes huomannut että olin värjännyt! Pah ja pyh! Vähän harmistuin, mutta se sai mut nopeesti unohtaan sen kun oli vähän muuta ajateltavaa. Hmm..


Illalla mietin, että mihinköhän olin jäänyt mun vanhassa päiväkirjassa ja kaivoin sen yöpöydän laatikosta. Oon alottanut sen 16.8.2005. Eka päivä kasiluokalla.... Vou. Oli niin pakko lukea.
En oo pitkään aikaan nauranut ja itkenyt niin paljoa. No olipas mulla yläaste. Niin paljon asioita on tapahtunut! Voi rähkä. AIka hirveetä. Mä olin ihan hirvee. Voi matias parkaa..

Uhhuh oli omituista herätä. Näin kummallisia unia siitä, millaista mun leffaillalsta tänään tulee. Meen nyt vihdoin ja viimein katsomaan sen avatarin! Argh kun oon halunnut nähdä sen. Tänään sitten mennään ollin kanssa sitä katsomaan.

Tänään kun heräsin aloin heti ompelemaan. Siis oikeasti, ompelemaan. Ompelin itselleni valkoisen hameen. Tai no lähinnä lannevaatteelta tää mun mielestä näyttää. Muistin, että ompelukoneen käyttö oli kauheempaa, mutta ei näköjään. Vähän tuli sotkua, mutta mun asu on muutenkin niin halvan näköinen, niin ei sitä kukaan huomaa ehe heh.

ps.

ruskeet,
siniset,
vihreet,
ehkä hetken siniset,
ja nyt vihreet.

Kyllä mä tykkään enemmän vihreistä. Ne on niin kauniit.
Mä haluun, että mun lapsilla on vihreet silmät!

..vois kans lopettaa lapsista unien näkeminen. Häiritsee töissä.

Hups.
Ei. Ei mun pitänyt mutta ehehehhe niin vaan kävi.
Mitäs se oli niin lähellä... jo kolmatta tuntia. Hmm.
Kiemurtelua. Huh huh.

Haukotus.

Olin isällä ja näin pikkusia koirulin pentuja vielä viimeisen kerran ennenkö ne muuttaa pois :< olivat kyllä kullanmuruja. Nöf.
Ja isällä muutenkin on alkanut olemaan oikeasti kivaa. Osaan jopa puhua kaikkien kanssa. Jopa isän. Ja Päivin.. ja Maijan. Vau.

Eilen oli kans hei pitsakirkko. Oli vähän omituista, mutta hauskaa käydä sielläkin. Näin jopa ihmisiä. Kitsulla on melki punaset hiukset. saritan ja kitsun lapsi jäi lumihankeen D:
Olin syöny isällä muutaman tortillan, eikä illalla sit oikein mahtunu pitsaa. Vähäsen ärsytti. Puhuin ihan liikaa.

Onneks on vähän hmm toisenlaistakin juttuseuraa. Ja vähän muutakin "seuraa". Krhmn. *katselee muualle*

Mun piti mennä tänään kattoos vihdoin se Avatar, mutta olin hidas niinpä myöhästyttiin. Seuraava olisi alkanut kahdeksalta ja loppunut ties milloin, eikä sillä olis menny enää busseja, joten päätettiin, että mennään joku toinen kerta. Käytettiin aika sitten ihan muuten vaan hyväks.
Hih.
Meidän pieni ympyrä.

Taisin sitten kuitenkin löytää sen mitä oikeasti oikeasti haluan. Niin, saan tehdä mitä haluan. Kerrankin. Eikös niin?

No pahus vie.
Nyt kyllä on aikas hmm fluffyä keskusteluja.
Huh huh. Jopas punastuttaa!
Kauheeta.
Tää on... hieno fiilis. Vähän pöhkö.
Naurattaa.

Ohhoh,
siinä meni ensimmäinen työviikko.
Sanon mielummin, että käyn töissä kuin työharjoittelussa. Huvittavaa. Tänään ei tapahtunut melkein mitään. Kasasin muutaman vitriinin, koululaispöydän, kävin syömässä ja.. that's it. Ei muuta. Ai niin, puhuin varmaan kolme neljä kertaa puhelimessa. Omituista.

Eilen oli tanssiharjoitukset. Se ei uskaltanut pitää mua kunnolla käsistä kiinni ja oli hukassa koko ajan. Mun piti viedä. No ymmärrän kyllä hyvin miksei se pystynyt, mutta silti. Ei oo enää montaa viikkoa jäljellä. Hmm kolme. Jännittää.
Eilen olin niin väsynyt, että kun tulin kotiin, söin, soitin puhelun ja menin nukkuun. En olis jaksanut puhua koska väsytti, mutta lupasin.
Nukuin ihan hyvin. Enemmän kyllä olis varmaan helpottanut.

Ei pahus! Unohdin taas soittaa autokouluun! Piti kysyä millon voin ajaa sen inssin, mutta unohdin. Pahus vieköön! Nooh, soitan sitten maanantaina.

Nytkin olen hyvin väsynyt. Oikeastaan, en oikein tiedä mikä tää tunne on. Pistän väsymyksen piikkiin. Onneksi äiti ei ole kotona, koska nyt tiuskin vähäsen. Rupesi suututtamaan.
Nälkä. Taidanpa mennä syömään.

Kaupunki ei ole mun paikka.
Ruma olen.

Cosplay asu vielä täysin tekemättä.
Gaala viikon päästä.
Jipii.


So tell me darling do you wish we'd fall in love?
All the time, all the time.

Jälleen painajaisia.
Ei tosin yhtä pahoja tällä kertaa.
Uh. Sitä tulee mietittyä että mitä ihmeen ajatuksia sitä oikein käsittelee kun muodostuu tuollaisia unia. En käsitä. Mä lupasin etten.. No olkoon.
Oli ärsyttävää heräillä vajaa tunnin välein ja nähdä niitä unia. Ei mukavaa. Ku nkello oli kaks, luulin että se oli seitsemän ja nousin jo istuunkin ja laitoin valot päälle. Sitten kun tuijotin vähän aikaa kelloa, tajusin mitä se oikeasti on. Ah pääsin takaisin nukkumaan. jee.

En oikein tiedä.
Hmm.
No juu, olen onnellinen. Vaikka sen takaamiseksi piti satuttaa jotakuta toista. Hah mä tiesin, etten päässy niin helpolla. Pitää olla varovainen.
Ja hiljaa. Se on vielä salaisuus! Katotaan kauanko jaksan olla hiljaa.

On vähän sellanen fluffy olo. Varsinkin kun kuuntele Owl City ä. Ihan liian fluffya. Tosin söpöä. Poppia..

Ihan väsyny kylläkin.
En oo tullu tällä viikolla vielä yhtenäkään päivänä suoraa koulusta kotiin, enkä tule tänäänkään. Tanssiharjoitukset. Vähän pelottaa mitä siitä tulee. Korkokengät kokeiluun tänään. Iik.

Onko mulla aina ollut näin outo tapa kirjoittaa?

Painajaisia.

Tai no, en ole varma oliko se painajainen vai ei. Siellä olivat kaikki ne joita rakastan, tai rakastin. Kaikki oli hyvin. Oli akunista. Mutta. Mun piti valita. Mun piti valita yksi ihminen joka ei kuole. Joka ei katoa pimeyteen.

Joo taisi se olla painajainen. Se jonka valitsin mätäni mun silmien edessä. Uh.


Siellä oli kylmä. Niin kylmä.
Käytävämäinen varasto. Minä yksin. Yritin kuunnella musiikkia jotta yön huudot katoais.
Ja mun piti jaksaa. Mun piti olla tukena. Mun piti lohduttaa vaikka ite olin huudon partaalla.

Hemmetti.

Kaunis kuutamo. Varpaat oli tunnottomat. Hiukset jäässä.
En tuntenut mitään.
En yhtikäs mitään.
En iloa, en surua en vihaa. En mitään.
Pelkkää tyhjyyttä.

Hukkasin sen. Hukkasin sen tunteen. Sen ihanan lämpöisen ja suloisen vaaleanvihreän tunteen. Hukkasin sen. Haluan sen takaisin! En kestä tätä tyhjyyttä!
Haluan mun rakkauden takaisin!