IRC-Galleria

iidadaddadaa sanoo:
hahaha meehoitoo
hennua sanoo:
vois muuten olla
ja mietin tässä
että taukilla on varmaan laihat sormet ku se vaan dataa

kiittti riina muru <33 ku tilasit vipin ;))

http://irc-galleria.net/view.php?nick=%60%60riiina

juu olipa hauskaa waltsun ranassa kiitti kaikille läsnäolioille joita nyt sattu oleen aika lukemattomia muut no ei määrä vaan laatu ;))

- Jos huutaisit yhtä mittaa kahdeksan vuotta, seitsemän
kuukautta ja kuusi päivää, tuottaisit tarpeeksi äänienergiaa
lämmittääksesi yhden kupin kahvia. (Tuskinpa moinen on sen arvoista..)

- Jos piereskelisit tauotta kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta,
tuottaisit tarvittavan määrän kaasua saadaksesi aikaan pienen
atomipommin energian. (No, tämä alkaa jo kuulostaa paremmalta!)

- Ihmissydän pumppaa sellaisella paineella, että jos se
pumppaisi veren ruumiin ulkopuolelle, verivana ulottuisi yli yhdeksän
metrin päähän. (Ohhoh!)

- Sian orgasmi kestää kolmekymmentä minuuttia. (Seuraavassa elämässäni
haluan olla sika!!!)

- Torakka pystyy elämään yhdeksän päivää ilman päätä,
ennen kuin se kuolee nälkään. (Puistattavaa... mutta en oo siltikään
päässyt vielä sen sika-asian yli...)

- Kun hakkaat päätäsi seinään, käytät 150 kaloria tunnissa. (Älä
kokeile kotona! Ehkä töissä..?)

- Rukoilijasirkkauros ei pysty pariutumaan kunnolla,
mikäli sen pää on kiinni vartalossa. Naaras tekee aloitteen seksiin
repimällä uroksen pään irti. ("Kultaaa, olen kotona! Mitä helv..?!")

- Täi pystyy hyppäämään 350 kertaa ruumiinsa pituuden
verran. Ihmisellä sama tarkoittaisi sitä, että pystyisi hyppäämään
jalkapallokentän pituisen matkan. (Kolmekymmentä minuuttia... Onnellinen
sika.. Voitko kuvitella?!)

- Kissakalalla on yli 27 000 makunystyrää. (Mikä voi maistua niin hyvältä
kala-altaan pohjalla?!)

- Jotkin leijonat parittelevat yli 50 kertaa päivässä.
(Haluan silti olla seuraavassa elämässäni sika. Mitä määrästä, laatu ennen
kaikkea!)

- Perhoset maistavat jaloillaan. (Tämän olenkin aina halunnut tietää...)

- Ihmisen voimakkain lihas on kieli. (Hmmmmmm...)

- Oikeakätiset ihmiset elävät keskimäärin yhdeksän
vuotta pitempään kuin vasenkätiset. (Jos olet molempikätinen, puolittuuko ero?)

- Norsut ovat ainoita eläimiä, jotka eivät osaa hypätä.
(No, sehän on oikeastaan pelkästään hyvä juttu...)

- Kissan virtsa hohtaa mustassa valossa.
(Kenelle on maksettu tämän asian selvittämisestä?!)

- Strutsin silmä on suurempi kuin sen aivot. (Tunnen
joitakin tällaisia ihmisiä.)

- Meritähdellä ei ole aivoja. (Kas, tunnen joitakin tällaisiakin ihmisiä!)

- Ihmiset ja delfiinit ovat ainoita eläinlajeja, jotka
harrastavat seksiä saadakseen siitä mielihyvää. (Entäs sika???)

Nonniin. Jos hymyilit edes kerran luettuasi yllä olevan, on sinun
vuorosi levittää tyhmyyttä ja lisätä tämä päiväkirjaasi. Anti mennä!

joo moro nyt on kesä ja mullon 39,6astetta kuumetta ettää mikäs tässä ;s

http://www.youtube.com/watch?v=zmJjQekIaAs&feature=related

sori jätkät suomi vei<33 4-0 tiesin et suomi vie pelin 4-0

no mentiimpä koulun jälkeen hennan kans siwaan ku mulla oli 20 senttiä..noni sitte päätin ostaa chupachup tikkarin tai semmosen mutta se makso 25senttiä..aloin kaivaan laukusta ittelle 5senttistä mutten löytäny no sain sitte henriikalta sen .. noni päästiin kassalle nii tää kassan täti sanoo: avaisitko laukkusi !? ..no mie nostan laukun kassalle ja se myyjä alkaa tonkiin sitä .sitte sanon sille vaan et siinäpä tongit ... ja se vaan kärtysenä mutis jotaki ku ei löytäny mitää---mahto kyrsiä pikkusen:DD

-Rakkautta lehmuksesta-

Hei, tervehdys, minä tässä, ritarisi,
Pyydän sinulta, rakkaani, hyväksymään onnellisuuden.
Hei, hei, minä tässä, Picasso,
Lähetin sinulle piippauksen, ja olen rohkea,
Mutta sinun tulisi tietää etten pyydä sinulta mitään.

Haluat lähteä mutta et halua, et halua ottaa minua mukaasi,
Et halua, et halua minua mukaasi, et halua, et halua, et halua minua mukaasi.
Kasvosi ja rakkautesi lehmukselta,
Ja muistan silmäsi.

Soitan sinulle kertoakseni mitä tunnen juuri nyt,
Hei, rakkaani, minä tässä, onnellisuutesi.
Hei, hei, minä tässä taas, Picasso,
Lähetin sinulle piippauksen ja olen rohkea,
Mutta sinun tulisi tietää etten pyydä sinulta mitään.

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<