Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen
ja että olet minulle tärkeä ihminen.
Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen
ja yhteisiä hetkiämme muistelen.
Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en,
sinä ystävä kultainen.
Jos sua ei ois ollut,
oisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut.
Ennen aina luulin,
ettei ole enkeleitä,
jotka vierelläni kulkisi
lokaisiakin teitä.
Onneksi opin sinut tuntemaan,
et pelännyt lähteä
jalkojasi sotkemaan.
Istuin ojassa yksinäin,
siellä sitten sinut näin,
vieri kyynel poskeltain,
sulta yht äkkiä nenäliinan sain.
Ei oo ikinä kamuu toista,
joka hakuis sanoo moista,
oot kiva mulle sä,
ja ehkä paras ystävä!
Ystävyys on iso juttu, mutta mulle tuttu juttu.
Hän mua auttaa, kantaa huolta, ymmärtää ja tukee, luottaa.
Ystävääni arvostan, siksi tätä kirjoitan.
Osaa mua hän opastaa, kuunnella ja lohduttaa.
Kiitos sulle ystävä,
mulle olet sä tärkeä!