Huokaisten syvään, kuunnellen sydämmensä voimakasta tykytystä,
nautiskeli kylmästä hiestä ihollaan ja tulikuumasta aallosta sisällään,
joka tuntui pyyhkäisevän jokaisen solun mukanaan.
Hetkeä aiemmin oli hän tuntenut kostean kielen kehollaan, pehmeät
sormet hyvilemässä vartaloaan kaikkialta. Pelkästään muisto onnesta
sai vartalon värähtämään tuskallisesta nautinnosta, joka tulisi vain
jäämään alitajuntaan hakkaamaan, uneen piinaamaan, kehon kaipausta
herättelemään. Vartalo tulisi aina tuntemaan sen tietyn kosketuksen,
haluamaan vain sitä yhtä mieluisaa hetkeä, jolloin millään ei ole mitään
väliä, ja siltikin kaikki tuntuu niin lopulliselta. Silmänsä sulkien hän jää
kaipaamaan sitä ainokaista iltaansa, jolloin sai tuntea rakkauden
kehossaan. Kyyneleen vierähtäen tulikuumalle poskelle, hän värähtää
vielä kerran saadessaan viimeisen kostean suudelman vatsalleen.