Kaupungin valot meidän nimeämme huutaa,
Syntiä ja enkeleitä, turhamaisuutta ja juhlaa.
Silti aamu löytää meidät samaan huomiseen.
Etkä tahdo löytää takaisin, kun uppoamme mustaan samettiin.
Ja niin verhon takaa tahtoo koskettaa
Ihon pintaa silkinpehmeää, halu kasvaa ei voi enempää
Ja niin Venus kantaa tuhon hedelmää.