Istun autossa etupenkillä, matkaamme Mikkeliin eläin lääkäriin. Sylissäni on rakkaampaakin rakkaampi Sessi koira. Ajatukset ajautuvat jatkuvasti siihen että paluu matkalla Sessi ei enää istukaan sylissä katselemassa ikkunasta ulos. Toivon matkan jatkuvan ikuisesti, mutta samalla toivon että se olisi jo ohi. Autossa on muutenkin hiljaista, vain Sessi hengittää raskaan rauhallisesti sylissäni.
Sessi nukutettiin pois ja sydän pysähtyi kello 15.07.
Nyt ajatukset on sekavia. Sitä vain miettii että oliko se nyt sittenkään tarpeellista, jos se Sessi olisikin piristynyt. Mutta nyt Sessiä ei enää saa takaisin, vaikka haluaisi. Miten jotain niin pientä voi rakastaa niin paljon, että tuntuu että elämä loppuu kun Sessiä ei enää ole.?
Vielä on edessä Sessin varsinaiset hautajaiset.
Uusimmat blogimerkinnät
- väsyttääkö? 02.07.
- Saa onnitella. :) 28.05.
- ei taho mennä töihi.. 20.05.
- miula on taas tylsää... (joka ei tullu taas... 09.05.
- iiiks... 13.04.
- :))) 01.04.
- se on kyllä kiva.. 17.03.
- heheee. 15.03.
- hohhoh.. 08.03.
- :) 21.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (22)
-
▼
2009 (122)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (9)
- ▶ lokakuu 2009 (16)
- ▶ syyskuu 2009 (11)
- ▶ elokuu 2009 (10)
- ▶ heinäkuu 2009 (19)
- ▶ kesäkuu 2009 (17)
- ▶ toukokuu 2009 (15)
- ▶ huhtikuu 2009 (2)
- ▶ maaliskuu 2009 (13)
- ▶ helmikuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (4)
- ▶ 2008 (142)
- ▶ 2007 (7)