Päivä alkoi helsingissä, aamu kului puhelimessa, pakkaillessa ja syödessä.
Pääsin kotiin, koko matka oli täysin turha. Kotona, läksyt ja konelle ja äikän koe
luen siihen myöhemmin. Kaveri ilmoitti kivasti, ettei ehdi ensi viikolla meseen
sillä on pian rippijuhlat, ja sillä on kiireinen viikko. Yksin kotona, en saa lähteä juuri mihinkään
eikä hirveästi ole tekemistäkään. Ei nukuta yhtään, pitäiskö lähteä lenkille ja tavata mun besta <3, taidan soittaa sille heti, ei tässä nyt muutakaan ole.
Yritin soittaa sille, se painoi punaista luuria, ärsyttää, sillä on kiire. Monet kavereista asuu niin kaukana, ja silloin kun niitä tarvitsis, niin niillä ei ole aikaa, tosi ystäviä... No en mä mitenkään yksinäinen ole, viihdyn vain yksin koulussa parhaiten, porukassahan se tyhmyys tiivistyy, eikä mulla ole varaa menettää viisauttani, jos sitä enää on jäljellä. Yritän soittaa taas kaverille, tyhmä minä nyt siihen numeroon ei saada yhteyttä. Onko se mun takia, pistänyt kännykän pois päältä vai onko sen akku loppunut. Mä täällä köllötän illan, lihon pari kiloa lisää, ei kiinnosta ja huomenna kouluun, näyttämään tylsää naamaan.
Tulee sellainen olo, kuin Zen cafe- aamuisin. Sulkisko koneen, ja lähtis liikkeelle, ei. Tää elämä on välillä turhauttavaa ja pistää sekaisin pään.