Mulla on suurempaakin suuri haluttomuus kirjotella blogiin syystä ei- mitään-hajua. Jotenkin semmonen outo "onnistumisen pakko" kun ei oo pitkään aikaan tullu mitään järkevää ulos. Tosin yleensä kun kirjotan näin niin sit huomenna jo oon sillei NYT KUVAAN SITÄ JA TÄTÄ! Mut nyt vaikka on tullu semmonen tunne muutaman kerran aiemmin niin ei oo oikeen mitään hienoo tullu aikaseks, dunno why. Yhyy mun suuret ongelmat. No mut en mä halua lopettaa mun blogia ja pettää kaikki lukijoita jotka pitää siitä. Lähinnä siks että monet mun lempibloggarit on tehny saman ja oon jääny tihrustaan itkua näytön taakse kun näytölle tulee "xxxxxx-blogia ei ole olemassa" tms.
Muutenkin tulee vähän angstista tekstiä kun koeviikko alko nyt vähän niin ja näin. Tai ussankokeeseen näpersin yhtä ja toista mutten mitään oikeeta, että siitä olis jääny oikeesti hyvä fiilis. Tuntu että kirjotin kaikesta liian vähän, kun olin niin väsyny yöllisestä 10 kerran heräilemisestä, EI OO KIVAA. Söin äsken pullan, leivän ja pitkästä aikaa jätskiä. Nyt on paha olo, jotenki ällö. Jos huomenna sit söis järkevämmin eikä vaan jotain ällöttävää rasvahöttöö. Reenitkin olis mut ei oo siihenkää kiinnostusta. Enkunkokeeseen luku. Nelosen saaminen matikasta. Syysmasennus, daa? Se on vielä tosi retardia koska joka kerta ku oon ollu reeneissä on ollu tosi kivaa (y)
Laiska, tyhmä ja saamaton. Niin joo ja sit loistavin aihe valittaa MIKS OON KOKOAJAN NIIN KÄRTTYNEN ÄMMÄ?! Siis tää on tosi ahdistavaa kun tuntuu ettei mulla oo mistään positiivista sanottavaa ja koska oon ite sillein niin kaikki ihmiset vähän kaikkoo mun ympäriltä. Tai siis kun hmm, karvasta myöntää mulla on sinänsä tykissä paljon kavereita mut sit vaan ihan pari harvaa (öm nyt sain laskettua kolme, tietty sekin hyvin moniin nähden mut sitku ne ei oo missään samoilla tunneilla! paitsi katja <3) joiden kans voin oikeesti jutella mistään. Kun tänäänkin oltiin ruokailussa Lylin, rikun ja joidenki kans niin istuin hiljaa sillai "emmä uskalla puhuu ku ei ketää varmaan kiinnosta :_;". Kyl sit päivää pelasti laulusoittotuokio peiliaulassa (kyllä, just niin kuulit oikein) Markuksen ja joidenki kanssa.
Oon muutenkin miettiny et onks tää väsymys oikeesti jotain vai pitäskö mun vaan potkii itteeni perseelle että nyt ämmä lopetat ton velmuumisen mut sit samalla joku laiska-unna vinkkailee silmää sillai "ehei, ihminen saa olla väsyny tai se polttaa ittensä loppuun". Tai käykö muka oikeesti niin? Se tuntuu vaan paskalta tekosyyltä nyhjätä. Muutenkin mua ärsyttää kaikki semmonen heikkonössöily itessäni (ei oikeestaan muissa ollenkaa) nykyään jotenki paljon enemmän kun ennen. Tai et siks oon niin rage ja se vaan synnyttää lisää ragetusta. Tää on tämmönen anteekspyyntö kaikille maailman ihmisille jotka joudutte kestään mua. Harmi ettei kauheesti kukaan tätä lue. Mut ää nyt on vaan ylipaska olo ja ahdistaa. Siks tänne on niin kiva kirjottaa ettei tarvi laittaa facebookiin pakollisia "yhyy vitutus ja zen cafen biisi linkattuna" vaan olla (lähes) ylhäisessä yksinäisyydessäni elämäntuskani kanssa.
Aamen.
ps. se kuva (okei tästä arvaa että mun)
kaks ihmistä on sanonu että söpöin kuva musta koskaan, en kyllä tajua o__O näytän raskaanaolevalta.