Se on jännä miten elämä menee. Ihminen naiiviudessaan luulee olevansa jotakin tärkeää, jotain jolla on merkitystä jollekkin. Sitten sitä tajuaa että mikään ei ole kestävää. Ainoastaan muistot jää. Muistot jotka joskus oli kipeitä,joskus nauratti,pelotti. Nyt ne ovat vain asioita jotka silloin tällöin käy mielessä. ajan myötä vaan harvemmin ja harvemmin kunnes huomataan että meillä ei ole enää mitään jäljellä edellisestä elämästä.
Loppujen lopuksi me ollaan täällä ihan yksin.