IRC-Galleria

Tämä viikko on tosi epämielyttävien tapahtumiensa kautta osoittanut mulle, että ei ole helppoa olla erilainen. Tai ei ainakaan ole helppoa olla se, joka on ryhmässä selvästi erilainen kuin muut. Kun tällanen melankolinen, vapaamielinen ja omissa oloissaan haaveileva levoton sielu on töissä sairaalan teholla, jossa on välillä kovin konservatiivinen ja ylistressaantunut ilmapiiri, niin ajoittain mielipiteet lyövät vastakkain. Siitä seuraa ongelmia. Vaikka asiat saatiin lopulta selvitettyä, se tehtiin kyllä vaikeamman kautta, vähempikin älämölö olisi riittänyt.

Mä en oikein ymmärrä, että miksi ihmisiltä puuttuu kyky puhua asiat kerralla selviksi? Onko pakko pyöriä toisten selän takana ja valittaa, useimmiten turhasta?

No, onneksi on asioita, jotka auttavat mua unohtamaan tollaset hössötykset. Menneitä on turha jäädä miettimään, pitää katsoa eteenpäin, sinnehän tässä ollaan menossa. Pitää kattella kuvia viimeisimmästä larpista ja pelata GTA/SA:sia niin taas elämä näyttää valoisammalta, talvipimeästä huolimatta.

Älkää tapelko.