Ei ikin pitäis aliarvioida rakkautta.
Me tavattiin niin pienienki sattumien kautta.
Jos oisin päättänyki olla tulematta tapahtumaan,
En ois varmaan ollu iltakajossakaan rannal sun kaa.
En olis halannu, en olis kaivannu, en olis palanut halusta olla haluttu.
En olis tavannut nimeäs niinku raamattuu,
Herännyt aamulla sun vierestä ja taas rakastunu.
Se oli kesä, joka ei syksylkään lakastu,
ku lähdin luotas, tuntui että sydän vain pakahtuu.
Olit tasan se johon ikinä rakastuin,
Mut koit parhaakses lähtee ku muka parannuit.
Nyt istun täs huonees ja tajuun mikä puuttuu.
Haen turvaa näist biiseist, jotka sulta oon kuullu.
Haluun vaan et tiedät, et mä en ole suuttunu vaan murtunu,
Ku uskoin et oisin elämääs kuulunu.
