NELJÄ OPETUSTA:
OPETUS NUMERO 1:
Varis istui puussa mitään tekemättä koko päivän.
Pieni jänis näki variksen ja kysyi siltä:
-Voisinko minäkin istuskella paikallani koko päivän tekemättä mitään?
Varis vastasi:
- Varmasti voit!
Joten niinpä jänis istui maassa koko päivän paikallaan tekemättä mitään.
Yhtäkkiä kettu hypähtää paikalle ja syö jäniksen.
Kertomuksen opetus:
Jos aiot istua koko päivän tekemättä mitään,
sinun pitää istua hyvin korkealla pallilla.
OPETUS NUMERO 2:
Kalkkuna jutteli härän kanssa:
- Haluaisin lentää puun latvaan, mutta minä en jaksa lentää niin
korkealle.
Härkä sanoi:
- Mikset popsi minun kikkareitani, ne ovat täynnä kuitua ja antavat
sinulle energiaa.
Kalkkuna alkoi heti niitä napsimaan. Se sai pian voimaa lentää alimmalle
oksalle. Pian muutaman päivän popsimisen jälkeen se oli valmis lentämään
puun latvaan. Sieltä sen kuitenkin näki maajussi, joka heti ampui
kalkkunan alas puusta.
Kertomuksen opetus:
Paskan jauhaminen voi saada sinut korkealle, muttei pidä sinua siellä
kauaa.
OPETUS NUMERO 3
Pikku lintu lensi etelään talveksi. Oli jo kylmä ja linnun siivet
kangistuivat ja se putosi maahan pellolle.
Kun se makasi siellä, paikalle tuli lehmä joka pudotti läjän sontaa sen
päälle.
Lanta oli pehmoista ja lämmintä ja virvoitti pikkulinnun.
Lintu nautiskeli ihanasta lämmöstä onnellisena ja alkoi ilosta visertää.
Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan mistä ääni tulee.
Se löysi linnun, kaivoi sen esiin lannasta ja napsi suuhunsa!
Kertomuksen opetus:
A) Eivät kaikki ole vihollisiasi, jotka heittävät paskaa niskaasi.
B) Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta ole ystäviäsi.
C) Kun on lämmin ja hyvä olla, on parasta pitää turpa kiinni!
OPETUS NUMERO 4
Oli ja eleli kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla kissa ja
hevonen, jotka olivat hyviä ystäviä. Päivästä toiseen he leikkivät
yhdessä,
kunnes erään kerran hevonen tipahti suonsilmäkkeeseen ja alkoi vajota.
Kauhuissaan hevonen huusi kissalle, jotta tämä menisi hakemaan tilan
isännän apuun.
Kissa lähti juoksemaan kohti päärakennusta, ja etsi isäntää joka puolelta,
mutta turhaan.
Tämä kun oli lähtenyt traktorilla käymään kylällä.
Kissan valtasi paniikki, kunnes hän huomasi isännän uuden ja kiiltävän
BMW:n. Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja hurautti tuhatta ja sataa hevosen
luo. Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin, se heitti toisen pään
hevoselle, joka tarttui siihen lujasti. Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikkuhiljaa hevonen pääsi kuin
pääsikin ylös suosta. Ja niin hevosesta ja kissasta tuli oikein sydänystävät!
Pari viikkoa sen jälkeen, leikin tiimellyksessä yhtäkkiä kissa tipahti
mutakuoppaan, jäi kiinni ja alkoi vajota. Kissa huusi "apua hevonen,
pelasta minut!" Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan päälle ja
kehotti kissaa tarttumaan "siihen" mikä roikkui jalkojen välissä. Kissa teki
työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös kuopasta.
Tarinan opetus:
Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja kyytiin.