Koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu,
koittanu seistä vahvan, vaik kaikki kaatuu.
Ajauduin kaiken pahuuden keskukseen,
tää kaikki sit johtikin mut masennukseen.
Oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää,
mikään ei kiinnosta, mikää ei saa hymyilemää.
Tää sattuu, eikä valoa näy missää,
oon kahlittu, köydet käsissäni kiristää.
En pysty livistää, oon vankina mun mieles,