Hih nyt on sit elämän viksuin vaihe ohitettu ja hattu laatikossa turvassa maailman keltaisuutta. Juhlat on juhlittu ja kuoharia ja muutakin juomaa jäi. Eihän ihmiset osaa ees juoda. Sain taas kokista, niin juotavaksi, lahjaksi kuin baarissa tarjottuna. Sain myös kulhollisen munia ja muuta jännää. San Fransisco on taas lähempänä.
Haikkiin tilaustaksilla oven eteen ja jonon ohi. Tyyli sekin saapua. Tiedän sen tunteen seistä jonossa, kun kahdeksan ihmistä kävelee tylysti ohi ja nyt olin itse niitä. Seittemältä kotiin. Monenmoisen mutkan kautta.
Kiitos ja kumarrus kaikille saapuneille, onnitelleille ja tietty myös muille.
Mitäs tästä eteenpäin. Lasimestarin virka jäi, serkku kieltsi juomasta liikaa lasinesteitä, armeija jäi, lääkis jäi, oikis jäi, opparihommat tais jäädä, mutta ennenkaikkea IRO JÄÄ.