IRC-Galleria

En osaa ottaa otetta elämästäni enään ja kaikki tuntuu menevän täysin eritavalla kuin mikä olisi minulle hyväksi tai edes jotain hyvänsuuntaista. Ajatukset sekaisin ja liian pitkä aika vanhojen tuttujen näkemisten välissä. Miksi päivässä on vain 24 tuntia. Toisinaan liikaa, mutta usein liian vähän.

Ote herkeää, kaikki vanha on nyt mennyttä. Uusi vuosi uudet kujeet. Niin ne sulle hokevat ja toivovat oman vuotensa olevan mainio samalla kun toivovat sinun taas tapasi mukaan tarpovan kaiken paskan keskellä mikä heistä jää jäljelle.

He eivät tiedä mitä kaikkea olet kestänyt ja mitä on edessä.

Liian monta ajatusta.

moi. ei muuta.

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 27.10.2003. Käyttäjänä olet ollut noin 3 vuotta. :)

Kuka meistä on se joka viimeiseksi sanoo ei?

- Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteet päällä ja paikka, missä nukkua, olet rikkaampi kuin 75% maapallon väestöstä.

- Jos sinulla on rahaa pankkitilillä ja kukkarossa sekä muutama ylimääräinen kolikko lippaassa, kuulut maailman väestön 8% rikkaan joukkoon.

- Jos heräsit tänä aamuna terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoona ihmistä, jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä.

- Jos et ole koskaan kokenut pelkoa sota-alueella, vankilan yksinäisyyttä, kidutuksen kamaluutta tai nähnyt nälkää, olet saanut enemmän kuin 500 miljoonaa muuta ihmistä maailmassa.

- Jos kuljet pää pystyssä ja hymyilet, koska tunnet aitoa kiitollisuutta, olet ainutlaatuinen, sillä monet voisivat tehdä sen vaan eivät tee.

- Jos voit tarttua jotakuta kädestä, halata tai koskettaa olalle, olet niitä harvoja, jotka tarjoavat eheyttävää kosketusta.

- Jos luet tämän kirjoituksen, olet saanut yltäkylläisesti, sillä 2 miljardia ihmistä maailmassa ei osaa lukea.

Jos pysähdymme hetkeksi ajattelemaan asiaa, ymmärrämme, että luultavasti juuri sen takia, että kaikki on niin hyvin, kaikki on huonosti. Tavoitteet ovat korkealla ja jokaiselta vaaditaan paljon kaikenlaista. Sinun täytyy osata puhua sujuvasti kymmentä kieltä ja osattava perustaidot niin keittiössä, raksalla kuin lasten parissa. Sinun on oltava hauska, mutta vakava, rento, mutta tarpeen vaatiessa määräilevä. Sinulla täytyy olla täydelliset sosiaaliset taidot ja sen lisäksi sinun täytyy olla langanlaiha ja kaunis. Hampaittesi on oltava suorat ja valkoiset. Mietit miksi sanoit ei hammaslääkärin ehdottaessa rautoja ollessasi pieni. Rintasi täytyvät olla sopivankokoiset ja luomut. Sinun on pärjättävä koulussa keskivertoa paremmin ja muistettava ulkoa Suomen historia ja sen käännekohdat. Eihän niitä montaa ole, mutta tämän lisäksi sinun on osattava laskea, derivoida ja integroida, osattava kemian taulukot ja fysiikan säännöt. Ruotsin epäsäännölliset ja saksan ei sääntö ilman poikkeusta.

Kaiken tämän tiedon jälkeenkin sinulta vaaditaan vielä paljon. Herää kysymys, mihin tarvitset kaikkea tätä? Jos selviät työssäsi ja elämässäsi ilmankin, miksi sinun on kumminkin ne osattava ja saatava vielä kiitettäviä. Suomessa kun tasokin on korkea, ei riitä että osaat, pitää myös osata hyödyntää, jotta saa edes kasia. Moni nuori ja vanhempikin ei kestä paineen alla. Moni ei kestä vaativia vanhempia ja parempia kavereita. Se ikävä tilanne, kun muiden paperissa lukee kiitettävä ja itse on päässyt juuri ja juuri läpi, ja se vielä toistuu joka kerta. Suomessa asiat ovat oikeasti tosi huonosti. Ihmisistä ei pidetä huolta, heiltä vain vaaditaan kaikkea. Jos sinua sattuu, ei kukaan kuuntele. Ihmiset vain kävelevät ohitsesi, tai ylitsesi ja jatkavat matkaa. Kuinka usein kuulet jonkun sanovan välittävänsä sinusta, kuinka usein kuulet olevasi tärkeä. Kuinka usein joku sanoo rakastavansa sinua. Täällä sukulaisia nähdään kerran vuodessa, jouluna kun on pakko. Heidän kanssaan vaihdetaan ne pari jo kulunutta fraasia ja sitten istutaan takan tai kuusen ääressä ja avataan lahjat. Samoja tavaroita vuodesta toiseen. Eikö mummo ymmärrä, että olet saanut sukkia monet vuodet. Kukaan ei loppupeleissä ole kiinnostunut toisen voinnista. Se on vain se yksi pakollisista kysymyksistä.

Muualla, kuten Väli-Euroopassa, vieraillaan sukulaisten luona alituiseen ja usein jopa työskennellään heidän kanssa. Siellä kunnioitettaan sukulaisia, perhettä ja ystäviä. Siellä ollaan oikeasti kiinnostuneita toisista. He rakastavat toisiaan ja myös kertovat sen. Jokainen tuntee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jokaista kunnioitetaan yksilönä ja persoonana. Siellä vaatimukset eivät ole mitään luokkaa verrattuna Suomeen. Ei siellä kaiken rakkauden ja
välittämisen keskellä voi tuntea itseään huonoksi. Vaikka siellä mokaisi, se annetaan anteeksi ja elämä jatkuu. Kukaan ei jää kaivelemaan vanhoja mokia. Kukaan ei muista niitä. Eikä siellä ensimmäisenä vaikeana hetkenä tule ajatelleeksi tappavansa itseään. Sinua jäädään kumminkin kaipaamaan, ja siellä itsemurhakin on ihan toinen juttu. Siellä se otetaan täysin eritavalla.

En ole tarkastanut lukuja, mutta voisin sano,a että kuusimiljoonainen Suomi voittaisi luvuissa seiskytmiljoonaisen Turkin, vaikka otettaisi vain luvut, eikä prosenttuaalista osaa. Ja meitä on alle kymmenes Turkin väestä. En sanoisi että tämä on hieno juttu. Näille luvuille on tehtävä jotain. Meidän on alettava välittää lähimmäisistä. Kerrottava heille että he ovat tärkeitä,
kerrottava heille se silloin, kun he vähiten tuntevat itsensä tärkeiksi. Meidän täytyy pysähtyä hetkeksi ja kuunnella. Kuunnella, mitä heillä on sanottavana. Miksi heillä on paha olla. Meidän on löysättävä vaatimuksia, ja alettava pitämään arvossa elämän tarpeita ja juttuja, eikä niitä kouluissa opittuja. Meidän on sanottava rakkaille useita kertoja viikossa, että he ovat rakkaita. Meidän on autettava toinen toista, jokainen voi nousta ja antaa auttavan kätensä. Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa sitä yhtä ystävääsi, joka miettii elämänsä lopettamista. Pienet teot ja sanat saattavat pelastaa hänet. Pienet sanat saavat hänet tuntemaan itsensä halutuksi ja ehkä saavat pienen hymyn hänen kasvoilleen.

Ottakaa ystäväänne kädestä kiinni ja pitäkää häntä hetki lähellänne. Sanokaa muutama kaunis sana ja pelastakaa ehkä yksi tärkeä persoona. Sanat ja hymy ei maksa mitään. Jokaisella on siihen varaa.

*Ottaa kädestä kiinni jokaista lukijaa* Haluan sanoa teille, että olette tärkeitä. Ja haluan, että tiedättekin sen. Osa on jokapäiväisi ystäviä, osa puolituttuja ja osa tuntemattomia uusia tuttavuuksia, mutta kaikki ovat tärkeitä. Älkää unohtako sitä.

Tyttö oli hampilääkäris ja se oli tarkistus mut yks reikä löyty. Sitä paikkaa on tarkkailtu et siihe tulee ja ne ties et jossai vaihees se puhkee rikki. Sit ne kysy et korjataanko saman tien ja sanoin että tottakai. Mites sitte tahtookos Jaana puudutuksen. No en! nopeammin menee ilman, sitte sitä alettiin siinä korjailee ja tuntu kutalta ku hammas iha rikki ja sitte ilmaa ja poraa ja kaikkee sinne vaan (:

Sit niitte poras ei johdon mielestä ole mitää vikaa, harmi vaan ku potilaan pää tärisee ku mikäki vibra. Uudet tulee ensviikolla, että sitä odotellessa. Sitte nauratti ku oon joku vakikävijä siel ku hampaita vähä väänneltii pienempän ja ne puhuu vaan jaanasta, ja eihä jaanal nyt kiire, saadaa sitte hampaat taas kuntoo. Nyt on reikä korjattu ja hammas tuntuu hassulta.

# Kuvaa ulkona, älä sisällä. Kuvaa paikkaa, ei ihmisiä, eläimiä tai maisemia. Anna kuvalle nimi, joka on muotoa "oma nimen paikka". Esim. Miikan Mansku 15.
# Kilpailukuvien tulee olla jostain seuraavista kaupungeista: PK-seutu, Turku, Tampere, Lahti, Jyväskylä, Kuopio tai Oulu
# Voittomahdollisuuksia on vain niillä kuvilla, joista on selvästi erotettavissa yleisillä kulkureiteillä sijaitseva paikka, kaupunki ja kaupungiosa, josta kuva on otettu. Emme ota arvosteluun mukaan kuvia, joista ei varmuudella voi erottaa paikkaa, kaupungin sekä kaupunginosaa.

no eka kelasin heittää turkkii, mut ei. kaupungit on annettu. sit kelasin heittää hienoo pihlajistokuvaa mut sit se ei antanu mun täyttää sitä saraketta. ja sitä paitsi siit kuvasta vaa jistolaiset ois tunnistanu sen jistoks. siinä mitään teitä ollu. ja muutenki paska kilpailu. emmä sitä kameraa tahtoiskaa.