kaksikymmentäkaksi ja neljätoista
katson kengänkärkiäni kun
sinä katsot kasvojani
näet taas ihan kaiken
minkä minä sille voin että
olen niin auki ja luettavissa
pitäisikö tässä kehittää itselleen kuori
niin kuin se mies lähibaarissa
siellä se on istunut kai aina
niin että
katsoisitko välillä muualle jotta
uskaltaisin katsoa sinuun
pelkäämättä
että selaat minut heti loppuun